Yhtä pitkään kun Mira-muru meillä on ollut, on pitänyt irtohypyttää. Tänään vasta pääsimme ensimmäistä kertaa asiaan, tosin vain yhden esteen ja puomin kokonaisuudella. Niinpä Mira olikin alkuun vähän moilasena, että mistä on kysymys. Kun tyttö sitten heräsi asiaan, löytyi innokas pomppuponin sielu.
Hyppykuja tehtiin aitatolpilla ja nauhalla ja Annette toimi kuvaajana, joten saatiin kivasti muistoja talteen. Videonpätkäkin taidettiin ottaa, katsotaan saadaanko sekin jossain vaiheessa tänne saakka, videoeditointi on vähän hitaanlaista tällä hetkellä. Kauraämpäritkin oli varattu, mutta murulla olikin nurkka johon vetäytyi aina odottamaan hakemista hypyn jälkeen. Saihan tuo sitten omenaherkkua aina välillä, mutta mihinkään ämpäreihin ei tarvinnut turvautua. Esteelle saattaminen tapahtui parhaiten myös ihan vaan turpiksesta kiinni pitämällä, kuolaimeen pujotetut narut häiritsi meidän herkkistä liikaa ja vauhti tyssäsi siihen paikkaan kun sitä yritti irroittaa.
 |
| alun rauhallinen perässähiihtäjä |
 |
| Mamma hyppää melkein itsekin perässä |
 |
| Hassu mahapotretti |
 |
| On se vaan M-U-R-U |
 |
| juoksija :) |
 |
| Lopuksi innostui hyppelemään ihan omaksi ilokseenkin |
 |
| Tällä pomppijalla oli oma vakinurkka mihin aina hypyn jälkeen meni odottamaan että tultaisiin hakemaan | | | | | |  |
Jäi fiilis, että meillä kaikilla oli mukavaa :) Hevonenkin tykkäsi ja oli ihmeen vähän hikinen työn teon päälle. Sitten vielä kevyet ravailut liinassa ja pitkät loppukäynnit. Tämä täytyy ottaa säännölliseen ohjelmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti