Joululoma ja hieman ylimääräistä aikaa - joten ajattelin ottaa mammasta pari kuvaa. Kun sitten katsoin tiineyslaskurista missä kohtaa tiineyttä mennään olemmekin juuri sopivasti puolessa välissä, tarkalleen ottaen 167 tiineyspäivää takana. Mirahan siemennettiin 14.7.2015 joten laskettuaika on 14.6. Ajattelinkin astutusta miettiessäni, että toista kertaa en niin aikaista varsaa kuin Consta oli ihan ehdoin tahdoin yritä. Silloin valvottiin ja käytiin töissä ja samaan aikaan valmisteltiin Annetten lakkiaisia. Tuntui, että sitä univelkaa parannellessa meni todella pitkään.
Murun vauvamassu alkaa jo hyvin näkyä vaikkei mamma mikään suurimahainen olekaan, toiveissa olisi, että sieltä tulee meille rohkea, kaunis ja energinen tammavarsa. Constaa odottaessaan Mira lopulta oli aika hyvissä mitoissa, mutta Mira on sen verran sirpakka ja pääsi varsakiloistaan nopeasti eroon, että vielä on onneksi matkaa edelliskeväisiin mittoihin.
Consta oli tänään myös käytävällä hoidettavana ja tässä kuva myös rakkaasta peikonpojasta, joka kuvaushetkellä on viikkoa vajaa 8 kk. Consta on melkoinen vilpertti, mutta samalla myös nopea oppimaan uusia asioita. Peruskäsittely hoidettaessa sujuu, peruutus- ja pysähdysharjoituksia tehdään aina sisään ja ulos mentäessä ja talutusharjoituksia kentällä silloin tällöin. Talutusta seuraa yleensä vapaana kirmailu mamman kanssa. Ehkä sen vuoksi kentän suuntaan meno aiheuttaa pojalle aina melkoiset riehunnat. Saa olla tarkkana korkealle nousevien etukavioiden kanssa. Onneksi siinäkin tilanteessa ärähtäminen auttaa suhteellisen hyvin. Tosin voima on hyvä lisäase. Ylipäänsä Consta kuuntelee melko hyvin ja on perusjärkevä vaikkakin samalla melkoinen touhupetteri.
Joitakin päiviä ennen Constan hevospassin tuloa postissa kävin surffailemassa Hippoksen Heppa-järjestelmässä ja huomasin, että Consta oli rekisteröity puoliveriseksi. Kuten aiemmin jo tässä blogissa olen kirjoitellut, selvittelin ennen Murun astuttamista, mitä FWB-varsan saaminen edellyttää. En soitellut Ratsujalostusliittoon vaan vierailin heidän osastollaan jossa minulle kerrottiin, että eurooppalaiseen rotuun kantakirjattu tamma FWB-hyväksytystä oriista toisi meille suomalaisen puoliverisen ratsuhevosen. Eikun riiuulle. Loppu onkin onnellista historiaa, Consta (i. Concreto, ei. Limted II) syntyi 4.5.2015. Kuten jo postauksen alussa kerron, meidän Consta rekisteröitiin kuitenkin puoliveriseksi ja lähdin sitten selvittelemään mistä moinen.
Ratsujalostusliitosta vastasivat nopeasti, mistä kiitos. Vastauksena sain, että Miran kantakirja ZfDP eli saksalainen ratsuhevonen on FWB-kantakirjassa tunnustettu kantakirja vaan ei hyväksytty, mikä edellyttäisi varsan kantakirjaan rekisteröimiseksi FWB- hyväksyttävää oria (check) JA sitä, että vähintään emäin isä on FWB-hyväksytystä kantakirjasta. No murun isä Limited II on esteissä menestyksekkäästi kilpaillut holstein ori. Holstein on kantakirjassa hyväksytty rotu, mutta sehän ei sitten riitä. Vaan (vähintään) varsan emän isän tulee olla hyväksytty oriina tässä tapauksessa holstein kantakirjaan taijohonkin muuhun hyväksyttyyn kantakirjaan ja saksalaisista tietokannoista Ratsujalostusliiton henkilö ei ollut löytänyt Limitediä hyväksyttynä Holstein -kantakirjaan vaan ainoastaan ZfDP-kantakirjaan. Vaihtoehtona se, että emä polveutuu kokonaan hyväksyttävistä kantakirjoista (vaikkakin edustaa tunnustettua kantakirjaa).
Ajattelin soitella nyt vielä Miran kasvattajalle Saksaan joka on omistanut myös isäoriin ja varmistaa, ettei holsteinkantakirjausta todellakaan löydy. Asia varmaan on näin, sillä vaikka Limited II on hyväsukuinen ja myös kilpaurheilussa menestynyt ori on holstein-kantakirja käsittääkseni aika tiukkalinjainen. Asia sinänsä ei muuta sitä tosiasiaa, että Constasta kuoriutui lupaavan oloinen estehevosen alku, mutta kyllähän se harmittaa. Ensinnäkin saatuaan vähän harhaanjohtavaa tietoa ja toiseksi, että näyttäisi, ettei meidän tammoista noilla kriteereillä FWB-varsoja saada.
Seuraavaksi tutkin mahdollisuutta rekisteröidä Consta ZfDP-kantakirjaan, minulle Saksassa asuneena ja saksanmielisenä sopisi myös saksalaisen ratsuhevosen kasvatus :)
Toisaalta tuntuu että se oli aivan eilen ja toisaalta on vaikea uskoa, että on kulunut puolivuotta siitä kun tämä Constailu alkoi. Jo melko pitkään jatkuneen yöheräilyn kruunasi 4.5. Noin klo 1.30 reippaan oripojan saapuminen luoksemme. Videokooste ensimmäisistä hetkistä on edelleen tekemättä, mutta äsken juuri pätkiä katselin ja ihmettelin. Vasta noin pikku-muru ja tänäään, useita purumustelmia ja kavion kolahduksia myöhemmin, jo omassa karsinassa lepäilevä omanarvontuntoinen nuori mies.
Olisipa ollut kiva jos mukana ois ollu kunnon kamera tai olisi edes puhelimessa virtaa riittänyt enemmän kuin tähän yhteen otokseen. Niin oli Consta murusena omassa karsinassa oloa harjoittelemassa. Syöhän tuo jokailta isseksensä, mutta tänään jäi pariksi tunniksi oloilemaan. Ja Constahan oleili olonsa mukavaksi. Ei olisi poika malttanut millään nousta ja käytiin tallikissa Tiuhtin kanssa sitä morjenstelemassa. Näpsyturpaakaan ei näkynyt paikalla vaan rauhassa sai rapsutella joka puolelta.
Tässä pieni kuvakooste Constan ekoista päivistä vs. viime ajoilta.
Kivasti on poika varttunut! En ole nyt mittaillut sitten tunnistuksen, jolloin mitaksi saatiin se 139 cm, mutta veikkaisin, koskapa kasvuvaihe näyttää jatkuvan, että reippaasti yli jo ollaan! Passi ei muuten ole vielä tullut, vaikka Hannu epäili sen saapuvan jo piankin, kun ei oltu ruuhka-aikaan liikenteessä. Kuinkas kauan teillä muilla on mennyt passin saapuminen?
Nuo Constan alkupäivien kuvat herättävät kyllä hilpeyttä. Pelkkää jalkaa koko kaveri. Vieroitusharkat etenevät omassa karsinassa ololla ja Kupla-tädin kanssa tarhailemisella.
Tämä viikonloppu alkoi jo perjantai iltapäivällä ratsastusseurojen puheenjohtajien tapaamisella Valo-talossa Pasilassa. Olin puheenjohtaja tapaamisessa ensimmäistä kertaa, edustamassa seuraamme Kärkölän Urheiluratsastajia. Oli hienoa tavata ja tutustua muihin seura-aktiiveihin. Ohjelmaa oli puheenjohtajuuden ja seurahallinnon tiimoilta ryhmätyöskentelystä luentoihin. Ilta huipentui Helsinki International Porsche Horse Shown tunnelmiin kansainvälisessä avajaisnäytöksessä, joka alkoi Helsinki Champions International luokassa, korkeudella 150 cm. Tässä luokassa nähtiin upeita suomalaissuorituksia, joista huipuinta huippua oli tietenkin Juulin ja Fardonin toinen sija. Aivan mahtavaa! Seuraava luokka oli Iternational 140 cm ja siinä suomalaisten "vävy-poika" Martin Fuchs otti hienosti kolmannen sijan.
Ennen illan päättävää tanssi- ja ratsastusshow - numeroa vuorossa oli vielä Hilton Amateur Tour Top 10. Suoritukset olivat hallitumpaa ja vähemmän pelottavaa katsottavaa kuin joskus takavuosina, mutta edelleen minun mieleeni tämä luokka ei varsinaisesti ole. Jo pelkästään se, että kaikki kilpailevat samassa luokassa, jossa välillä korotetaan esteitä ja muutetaan välejä, tekee kilpailusta harvoin hevosen voitettavaa. Vikkelä Medusa II -poni vei voiton tänä vuonna. Sinänsä oli hienoa nähdä, että amatööritaso tuntuisi keskimääräisesti olevan noussut, eikä tarvinnut peittää silmiään kovinkaan monesti ratsukoiden viilettäessä radalla :)
Olin Annettelle luvannut käydä esikatselemassa shoppailupuolta ja näin myös tein. Tallitoppis kaulakappaleella Millille on etsinnässä ja joitakin muitakin tuotteita kävin vilkuilemassa. Itselle oli mielessä löytää fleece toppaliivin alle. Expossa oli paikoitellen kovaakin tunkua, mutta välillä (luokkien aikana) ilmeisen väljempää. Shoppailutauko on hyvä homma.
Kotiin ja nukkumaan pääsin vasta puoli kahden maissa, ja tavoitteena oli nousu kahdeksalta aamulla uutta HIHS -päivää varten. Olimme sopineet, että Annette ja Sami hoitavat tallihommia perjantaina ja lauantaina ja minä puolestani sitten sunnuntaina. Sami sai vielä kaikenlisäksi terassin valmiiksi tänä viikonloppuna. Reipasta kotiväkeä!
Lauantaina lähdettiin suunniteltujen julkisten sijaan autolla kohti Nordista Annen kanssa. Anu oli lippujen kanssa vastassa ja saatiin rannekkeet käteen ja liput taskuun. Takit jätettiin narikkaan ja käytiin vähän expoa kiertämässä ennen luokkien alkua. Ekasta koululuokasta jäi näkemättä about kaikki, mutta vauhdikas palkintojen jako kuitenkin nähtiin, kun voittaja Mia von Schanz tippui kyydistä hepan pelättyä pimennetyssä hallissa seurannutta valokeilaa ja varjoja. Onneksi ilmeisesti mitään pahempaa ei sattunut. Seuraavassa luokassa herkisteltiin toisaalta FWB Duendecillo P:n eli Peikon ja Jeannan hienoa suoritusta ja toisaalta Nipsun ja Solos Lacanin jäähyväisiä "today we are young" - tahtien soidessa viimeisen suoran upeissa laukanvaihdoissa yhdellä kädellä.
Käytiinhän me tietenkin myös kuohuvalla Tattingerin baarissa :) Hauska päivä hyvässä seurassa kerta kaikkiaan! Päivällinen kuului lippuihin ja maistui hyvälle. Eritoten manchego-juustoinen salaatti oli mun mieleen, mutta kaiken kaikkiaan tarjoilu oli hyvä. Esteluokista katsottiin lauantaina kunnon ajatuksella vain International Grand Prix Helsinki 160 cm - luokka. Vaikealla radalla suomalaisista taituroivat Pacific Dessarts ja Anna-Juuli Kontio sijalle 17. Luokassa haasteita tuotti yhdelle sun toiselle Longinesin okseri - pysty - okseri linja. Voiton vei Leopold van Asten VDL Groep Quinthago Z:lla. Myöhemmin saimme lukea, että luokassa viidenneksi Patrick Stuehlmeyerin kanssa tullut Lord Lohenring jäi Suomeen Mikko ja Nora Forsténille. Hieno hannover-ori Lordanoksesta, joka polveutuu Mirastakin löytyvästä Lordista.
Hain Annettelle Reunokselta Amigon tallitoppiksen kaulakappaleella, kun niitä näytti olevan enää muutama 155 cm -koossa. Itselle päädyin lopulta hankkimaan liiviini kuuluvan fleecen Horzelta. Pari Eskadronin narua lähti mukaan, mutta muuten onnistuin olemaan hankkimatta mitään, siitä sopii itseään onnitella :) Kotiin tullessa pääsi vielä saunaan ja miltei valmista terassia ihastelemaan.
Tänään sunnuntaina oli mun tallivastuu. Sami kävi kyllä hoitamassa tuttuun tapaan aamutallin ja mä nukuinkin pitkään, puol kymppiin. Aamupalan jälkeen kävin tekaisemassa karsinat ja katsottiin Viivin kanssa Tonton kootut vaivat läpi, pieni kävelytysbreikki Tonto-papalle nyt luvassa.
Tallinteon jälkeen otin Miran sisään hoidettavaksi ja Consta sai jäädä Kupla-tädin kanssa tarhaan. Ihmeen rauhallisena se pysyi, vaikka huutelikin kovasti mamman perään. Miran kanssa mentiin harjauksen päälle kentälle maastakäsittelyä tekemään ja Consta jäi edelleen tarhaan seuraamaan mitä tapahtuu. Olin sille jo riimun käynyt valmiiksi laittamassa ajatuksella, että tulee sitten kentälle riekkumaan kun mamman kanssa on hommat ohi. Aiemminhan se ei ole varsinaisesti itsekseen ulos jäänytkään joten siihen nähden oikein hienosti käyttäytyi pikkumies.
Mammalla tänään tiineyttä takana 103 päivää. Vielä ollaan sirpakkaissa mitoissa!
Tässä varsan kirmailusta näytettä. Sami haki sen tarhasta ja se oli taas hivenen mahdoton innostuksissaan siirtymisessä, voimia jo tarvitaan sen käsittelyssä. Pikkumies oli kirmatessaan niin innoissaan, ettei innostuksissaan meinannut malttaa edes tissille mennä kun piti nostaa jalkaa ja hyppiä paikallaan. Harmi, että en videoinut sitä epistolaa loppuun saakka. Esittipä hieno mies muutaman askeleen hienoa raviaankin. Laukka vain tapaa olla mieluisampi askellaji kentälle päästessä :)
Hieno heppaviikonloppu päättyi vielä pitkään ja rauhalliseen maastoiluun Millin kanssa. Keli oli miltei yhtä harmaa kuin valittu kuvasävy, mutta lenkki onnistunut. Seurana olivat Taika ja Sami.
Constalla ja Miralla oli tänään huoltopäivä, kaviohuolto. Kävin aamulla lääkärissä kun en kovan yskän ja keuhkojen seudun paineen vuoksi ole oikein pystynyt nukkumaan, joten olin ennakkotiedoista poiketen itsekin kotosalla Jannen saapuessa paikalle. Valokuvaus itse tapahtumasta jäi tekemättä, mutta laitetaan tähän vuolun jälkeisen lounaan tunnelmia.
Kupla kengitettiin ensin ja murut pitivät sille seuraa. Consta omassa ja Mira omassa karsinassan. Saivat samalla päivän rapsuttelut eli harjauksen. Mira tosin oli sitä mieltä, että olisi mielummin viettänyt aikaa torkkuen. Yleensä mamma tykkää ihan kaikista hoitotoimenpiteistä, mutta tänään näytettiin pitkää naamaa.
Kuplan jälkeen oli vuorossa Mira. Mammuska saa vielä jatkaa kengättä ja Jannen kanssa totesimmekin että noin hienoihin etukavioihin on ihan sääli lyödä nauloja. Tällä siitosmamma käytöllä ovat pysyneet tosi hyvässä mallissa. Ihan oppikirjasta.
Consta pääsi viimeiseksi käytävälle. Jalkojen nosto sujui vielä edellistä kertaa paremmin, huomasi ehkä että olimme treenailleet :) kaviot olivat edelleen hienot ja vain vähän muodon vuoksi raspausta ja säteen ympäriltä vuolua. Pientä nojailuyritystä takajalkojen osalla edelleen on, mutta matalalla asennolla saadaan pitämään itsensä rauhallisempana paikallaan. Super poika!
Iso poika Consta harjoittelee omassa karsinassaan iltaruualla
Nyt se kesä sitten todellakin on ohi, sillä kesälaidunkaverit Norja ja Vertti sanoivat hei-hei 4.10. omaan kotiin siirtyessään. Laitumelta oli jo siirrytty talliin syyskuun puolessa välissä, mutta varsojen riemu jatkui tarhassakin.
Consta-muru
Pallokin on ollut mukava painikamu, muttei se veikkaa korvaa
Tässä veljesten paininäytöstä 27.9. iltasella.
Molemmilla oripojilla oli räkätautia kiusanaan, nyt onneksi alkaa olla jo paremmassa mallissa, yskä ei enää vaivaa vaikka nokka vähän vielä vuotaakin. Loimiharjoituksia me on pidetty tähän liittyen, eli ulkosalla on ollut jaketteja päällä, mutta tarkoitus on palata karvankasvatukseen kun nuha lakkaa kiusaamasta. Fleecen pukeminen on ollut alusta saakka ihan sallittua, kun se ei pidä sadeloimen tapaan hurjan pelottavaa ääntä, mutta nyt sekin alkaa olla jo toiston kautta ihan okei.
Tämä leopardikuosinen päheä QHP:n loimi löytyi Kultahevosesta Hollolasta.
Consta ja Vertti käytiin tunnistamassa perjantaina 3.10. Rantalan Hannu Etelä-Suomen Hevosjalostusliitosta saapui Koivulaan ja molemmat hienosti käyttäytyvät varsat saivat sirut ja samalla otettiin varsojen verinäytteiden lisäksi näytteet myös molemmista tammoista, kun kummallaan ei ole Suomessa syntyneitä varsoja eli DNA-tietoja ei ole vielä rekistereissä. Pyysin Hannua samalla mittaamaan Constan ja säkäkorkeudeksi komistukselle saatiin 139 cm. Vertti-veli sai mitan 136 cm. FWB- kantakirjaan rekisteröitävän orimme Koivula Con Corretton passi saattaa saapua nopeastikin, kun tässä vaiheessa ei vielä ole niin suurta ruuhkaa tunnistuksien verinäytteiden analysoinnissa jne. Consta on isänsä Concreton ja veljensä Vertin lailla vähämerkkinen. Vuohissukka ruununrajan läiskillä oikeassa takajalassa on pojan ainoa merkki. Väriksi kirjautui punaruunikko, sehän on selvää.
paperit ja näytteet lähtivät eteenpäin
Tamma-varsa kaksikkomme Mira ja Consta totuttelevat siis toista viikkoa olemaan toistensa seurassa. Saas nähdä miten Muru jaksaa poikansa rehaamista?
Pakkaan lisättiin viikonloppuna tulevaa vieroitustakin silmällä pitäen majakka ja perävaunu - kaksikosta Kupleja. Mira ja Kuplis olivat aiemmin erottamattomat, mutta varsomisen yhteydessä tänä keväänä tiet erosivat eri tarhoihin ja laidunlohkoille. Kaksikon palauttaminen kimppaan meni kivasti, kokeilimme ensin kentällä vähän väljemmillä vesillä edeltävänä päivänä, silloin Miralla oli tarve vielä suojata poikaansa, mutta kun Kupleja seuraavana päivänä laitettiin tarhaan, meni homma kuin eivät olisi erossa olleetkaan ja Constakin mahtui mukaan. Leikkikaveria näistä tammoista tuskin saa, mutta seuraa kuitenkin. Constan on tarkoitus päästä myöhemmin tänä vuonna jatkamaan painitouhuja Ruohojärven kartanolle, jossa kaveriksi kasvaa ja kehittyy Femma, elokuinen reipas oripoika.
Porukka koossa - Ruotsi ruualla
Sami laittoi talven varalle muutenkin tarhoja kuntoon. Hiekkatarhojen väliin tehtiin hajurakoa, niin eivät pääse kähisemään aidan yli (mm. Miralla on antipatioita Milliä kohtaan) ja toisellekin porukalle tehtiin paalilaatikko.
Tarhojen vapaaruokintasysteemi toimii aika hyvin näillä pinottavilla kehikoilla.Paali laitetaan lavan tai muovin päälle ja kehikko nostetaan kerros kerrallaan paikalleen. Kerroksia vähennetään syömisen edetessä. Mukaan voi lisätä pieniaukkoisen verkon paalin päälle, esim. taakkaverkon, mikäli haluaa hiljentää syömistahtia ja heinän levittelyä.Siinä tapauksessa lavaan kannattaa laittaa verkon kiinnitystä varten vaikka mutterit, siten, että ne jäävät kehikon sisäpuolelle, jolloin ei ole vaaraa loukkaamisesta.
Pojan kanssa on harjoiteltu myös muita isojen poikien juttuja kuin omassa karsinassa oloa. Harjoituksiin ovat kuuluneet talutukset kentällä ja hoitotoimenpiteet sidottuina.
Eilen Consta ja Mira kävivät metsätarhassa ja syystä tai seitsemännestä oripoikaa juoksututti ja se onnistui sitten vetämään lipat. Vasta sisälle tuotaessa huomasimme, että vasemman säären ja kintereen päällä oli ikävät ihorikot. Sääressä oleva haava oli sen verran syvä, että pelkkä puhdistus ei riittänyt vaan kiinnitimme Animalintexin yöksi - helppoa hommaa :) Eläinlääkärimme Hiidenheimo olisi ollut joka tapauksessa tulossa Miran tiineystarkastusta tekemään torstaina, mutta siirsimme Constan toilailun takia käynnin tälle päivälle niin saatiin katsottua samalla haavaa. Syvemmän haavan vuoksi aloitimme antibioottikuurin ja saimme lisäksi haavatalkkia, jolla saadaan pidettyä haava kuivana.
Sitten jännittävään osuuteen eli tiineystarkastukseen. Ilmari oli unohtanut potkuremmit kotiin, joten mentiin ilman. Muru oli murunen niin kuin aina, eikä tykännyt kyttyrää. Toista jalkaa nostettiin varmuudeksi ja kunhan näkymät oli saatu vapaaksi löytyi pikku-muru ruudulle! Ultraäänilaite ei lyö vertoja oriaseman laitteelle, mutta nähtävissä on, että edelleen ollaan tukevasti tiineenä eikä kuviin ole "ilmestynyt" toisia varsanalkujakaan, hyvä.
Bayerilaisoriin ollessa kyseessä pohdimme Samin ja Ilmarin kanssa leikkisästi mahtaako jälkikasvussa olla kyseessä Volkkari vai kenties BMW, päädyimme siihen, että Volkkarin viimeaikaiset päästökohut huomioiden se ei ole hyvä juttu ympäristösihteerinkään näkökulmasta, niinpä totesimme että tulokkaan täytyy olla Mersu :)
Pikkuinen Ludde-Miramuru matkaultran ikuistamana
Murun matka uuteen äitiyteen jatkuu ja minä koitan taas aktivoitua tän kirjoittelun kanssa. Kesä oli vähän turhankin harvapuheista aikaa, mutta jospa syksyiset illat toisivat enemmän mahdollisuuksia uuden Pikku-Murun matkasta kertomiseen.
Laiskan bloggaajan paluu näin kesäisenä syyspäivänä, ihana aurinkoinen ja lämmin touhupäivä. Pikku-Muru eli Consta on 9 päivää yli 4 kk ja iso poika siis jo. Eilen meillä oli ensimmäiset pikku vuolutkin. Kengittäjä on kyllä aikaisemminkin tutustuttanut Constaa kengityspuuhiin, mutta eilen tosiaan napattiin ihan vähän etukavioista ja käytettiin raspia joka kavion pinnassa. Jalat ja kaviot ovat edelleen juuri niin kuin pitää ja poika senkun komistuu silmissä.
Kesäloma meni nopeasti niin kuin aina ja saatiin tuossa elokuun puoella varmistus, että Mira oli kuukauden kohdalla edelleen tukevasti tiine, oriista Ludwig von Bayern.
Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että näin jatkuu edelleen. Tarkoitus on mennä 3 kk kohdalla tarkistuttamaan tilanne Väihkösen Leenalla.
Consta on ollut muutaman päivän flunssassa ja yskässä, lääkärikin on katsonut tällä viikolla jo kahdesti, samalla kun on ollut muitakin asioita kuten raspausta ja rokotuksia tekemässä. Onneksi ei ole ainakaan pahentunut, eikä edelleenkään ole merkkejä tulehduksesta. Pojat ja äidit ovat edelleen pääosin ulkona ja kelit ovat välillä olleet kosteita, flunssa lienee peräisin sieltä, myös veli Vertillä on nokka vuotanut. Veikan on tarkoitus lähteä äitinsä kanssa kuun lopussa omaan kotiin ja silloin on tarkoitus kokeilla vähän uusia kokoonpanoja laumassa. Voipi olla, että Mira ja Consta pääsevät Kuplan kanssa samaan porukkaan.
Vieroitus ei ole vielä ajankohtainen, mutta kun sen aika koittaa, pääsee Consta orikaverin kanssa pihattoon Mäntsälään. Kiva kun järjestyy tuttu paikka jossa voi käydä moikkailemassa ja käsittelemässä. Käsittelystä puheen ollen, huomaa aivan heti, jos muutama päiväkin kuluu, ettei ehdi touhuilla varsan kanssa. Heti ollaan bogoilemassa johonkin suuntaan ja aina ei meikäläisellä reaktiot toimi riittävän nopeasti eli sivu tai takapotkuista on tullut osumaa. Lääkärin kanssa, kengityksessä, kuljetuksessa ja harjauksessa ja tallissa yleensäkin, homma sujuu pääosin vallan mainiosti, mutta narussa kulkeminen aiheuttaa välillä ylimääräisiä riemuloikkia tai kynttilähyppyjä. Voimaakin alkaa tällä reilu 130 kiloisella pikkuisella olla ihan riittämiin.
Mites muilla, minkä ikäisenä ja miten vieroitatte ja mihin varsan matka sen jälkeen?
Mira oli tänään Agrimarketin kuvastomallina, samoin kuin Kupla ja Milli aiemmin. Consta tietenkin oli matkassa mukana ja tässä kerrankin blogin normaaliin kännykkäkuvatasoon nähden vähän parempilaatuisia kuvia tuosta photoshootingista.
Iso pieni poika Consta oli hengessä mukana
Mamma, oletko ihan varma, että todella tarviin näin paksun palttoon? Kuvassa Agrin malliston vuorellinen sadeloimi Miran sävyissä.
Kesälomalla ei tunnu ehtivän sitäkään vähää bloggaamaan, mutta laitetaan nyt jälkijättöinen postaus tärkeästä päivästä. Kävimme moikkaamassa Miraa ja Constaa Hauholla 15.7. Tössä ei ollut paikalla kun menimme tallille, joten kyselimme joltain nuorelta mieheltä missähän meidän murut ovat. Saatiin ohjeet ja suunnistettiin paikalle tilauksien perälle laitumelle, jossa murut olivat syömäpuuhissa porukkansa kanssa. Ennakkotiedon mukaan Mira oli määrä siementää samaisena päivänä. Sille annettiin edeltävällä viikolla perjantaina kiimapiikki, kun ei näyttänyt siltä, että olisi ollut tulossa kiimaan. Maanantaina eivät vielä olleet siementäneet, kun ei ollut valmis. Kun oltiin rapsuteltu ja seurailtu muruja aikamme, lähdimme tallille parahultaisesti näkemään kun Ludwig von Bayern aka Ludde tuotiin sisälle ja saamaan samalla päivän puunaukset. Juteltiin siinä Reetan kanssa joka muisteli että Mira olisi siemennetty aamulla. Konstantinos KS:ää ei näkynyt paikan päällä (tallilla edeltävän viikon ja jäi auki olisiko mahdollisuus saada paikalle) joten taisimme siinä olla eye to eye Miran sulhon ja tulevan varsan isäpapan kanssa. Raamikas komistus!
Vähän aikaa siinä notkuttuamme Tössäkin tuli takaisin tilalle ja saimme vahvistuksen, että muru oli siemennetty aamupäivällä. Mahdollisesti oli määrä perjantaina vielä laittaa, mutta sain sitten viestin perjantaina, että oli ovuloinut, joten ei kun sormet ja varpaat ristiin. Huomenna perjantaina 31.7. on toinen tärkeä päivä, silloin on tarkoitus tehdä tiineystarkistus ja todeta toivottavasti, että saamme hakea muruset kotiin, jo on ollutkin ikävä!
Muutama puhelinkuva paikan päältä 15.7. alla. Consta tuntui taas kasvaneen kovasti! Sillä oli siellä oma painikaverikin, tarkemmin kolme, mutta yhden kanssa erityisesti tuntui kisailevan.
Käytiin vielä moikkailemmassa Constaakin, Sami ja Annette eivät olleet livenä kosketusetäisyydeltä vielä nähneet. Paarmat kiusasivat komeaa herraa, mutta kyllä se on lutuinen komistus!
Ajatusten kypsyttelyn jälkeen suuntasimme tänään nokan kohti Hauhoa ja KS-tallia. Olimme harjoitelleet lastautumista kerran aikaisemmin ja silloinkin nuori herra käytännössä käveli sisään. Emme kuitenkaan ajelleet mihinkään, emmekä edes siltaa sulkeneet.
Tänään oli tosi kyseessä. Lastaus sujui vielä sukkelammin kuin harjoituksessa. Koppi oli eri, Johannan, johon sai pitkät puomit. Consta sai matkustaa vapaana ja syödä voikukan lehtiä ja Mira-Muru laitettiin molemmilta puolilta kiinni ja sai syödäkseen matkaheinät. Matkalla kopissa tuntui olevan pääosin rauhallista. Yhdessä kohti oli liikettä enemmän ja syykin selvisi perillä, murut olivat vaihtaneet puolia. Mira oli hikoilluyöt kovin, mutta malttoi rauhassa odotella Eeva-Liisan tuloa ja purkua. Menimme talliin hulasemaan hiet vesarissa ja parivaljakko pääsi karsinaan kotiutumaan.
Menimme sitten talolle teelle ja paperihommiin. Päädyin siis astuttamaan Miran uudelleen. Mira on mainio mamma ja hyvä varsoja, pikkukasvattaja minussa nostaa päätään!
Ykkösehdokas on Tössän oma Konstantinos KS mutta koska astuu vain kisakautensa sallimissa puitteissa ei ole varma onko enää Miran ovuloidessa paikalla. Tällä viikolla pitäisi kiiman tulla, vielä ei näyttänyt, mutta tultiin paikalle jo. Huomenna tutkitaan tilanne. Sopparinteon jälkeen kannettiin kamppeet ja Miran omat rehut talliin ja käytiin tervehtimässä ihanaa Concretoa.
Saimme käydä ihan laitumella moikkaamassa. Tapasimme myös raamikkaan Konstan joka oli pihakarsinassa ja päiväheinäänsä tiukasti keskittyvän Ludwig von Bayernin, kakkos isäkandidaatin tarhassa. Hienoa päästä tapaamaan oriit livenä. Viime vuonna Mira astutettiin siirtona Leenalla, joten Concreton näkeminen jäi oripäivien antiin.
Sydäntä kyllä kirpaisi jättää murut Tössän hyvään hoitoon, on ne niin rakas parivaljakko. Siirtyvät karsinasta laitumelle tamma-varsa -laumaan, toivotaan että sopeutuvat hyvin tilanteeseen ja nauttivat seikkailusta. Seuraillaan toiveikkaana tilannetta!
Onpa pitänyt haipakkaa... Koivulassa on kuitenkin kaikki parhain päin ja Consta kasvaa ja kehittyy!
Kiireisen kirjoittelijan oikotienä seuraavassa parit videot varsan touhuista.
Ensin tunnelmia laitumelta lauantailta
Tässä harjoitellaan kentällä kulkemista sunnuntaina. Pätkää edelsi jonkinmoinen kohellus mamman liinassa juoksutukseen liittyen.
Ja lopuksi vielä veljesten "kehittyvää" kirmailua tältä aamulta. Tähän mennessä Consta on antanut Vertille kyytiä, mutta tässä vauhdittajana on enemmän Vertti.
Pääsipä lipsahtamaan eilinen kuukauden merkkipaalu. Meidän Consta, Koivula Con Corretto saavutti siis eilen kuukauden iän! Tämä saavutus vietettiin juhlavissa merkeissä varsakaverin eli Conniver-veljen kanssa ensimmäiset kunnolliset nokkakosketukset ja pyrähdykset ottaen. Sunnuntaista asti on mittailtu kaveria etäältä ja nyt päästiin vihdoin kontaktiin. Siitä se lähtee kesäkaverin kanssa iloitseminen. Consta on kovin rohkea kaveri, mutta tässä kaverin kanssa kontaktin ottamisessa sillä tuntuu olevan enemmän harkintaa.
Laidunkaverukset, etualalla Mira ja Consta, taaempana Norja ja Vertti