Mirkun kiitos ja kumarrus

Mamma lupasi kirjoittaa mun puolesta I S O T kiitokset siitä, että otitte osaa mun varsaprojektiin. Mammalla ja Papalla oli siis ne 80 -vee kekkerit ihanalla Sahalammella ja te kaikki ihanat olitte kuulemma osallistuneet mun varsailuun <3.

Tulee tarpeeseen jo tässä vaiheessa kun mamma saa käyttää mua harva se kerta klinikalla, mua ei oikein nykyään huvittaisi mennä koppiin, mutta jotenkin se mamma saa mut kuitenkin sinne huijattua ja sitten me kurvaillaan Orimattilaan jossa Leena saa todeta miten maha-asukin kanssa asiat menee.

Hyvin on mennyt tähän saakka, onneksi. Mä olenkin saanut nauttia ihanasta kesälaidun ajasta ihan kunnolla vaikka mamma kyllä uhkailee että joudun kohta taas töihin, täytyyhän mun pysyä jonkunlaisessa kunnossa, että jaksan sitten varsaa kantaa kun se alkaa kasvaa. Mutta en valita, on se vaan ihanaa kun saa kavereiden kanssa temuta laitskalla ja syödä ja syödä ja syödä :) Mä oon siitä onnekas tyttö, että en oikein lihoa, en ainakaan sillai pahasti, tuun vaan syötävän pampulaiseksi - ainakin jos mammalta kysyy :)

Katsokaa vaikka itse :)

Niin ja tässä on muuten linkki Sahalammen juhlakuviin jos haluat käydä kurkistamassa miten kivaa kekkereissä oli ja miten ihana keli helli pieniä ja isoja juhlijoita. Mamma oli niin tyytyväinen :) Susku ja Viivi kävi meitä hepsuja hoitamassa kekkeripäivänä, siitä iso kiitos, mammalla oli monta rautaa tulessa, joten se helpotti kovasti. Mamma oli kuulema tosi iloinen myös kaikesta avusta juhlavalmisteluissa ja juhlapaikalla sekä juhlien jälkeen. Mamman äidille ja isille siitä erityismaininta vielä :)

terkuin  
Mirkku

Pikku riimulle käyttäjä

Kävimme taas Leenan luona katsomassa asioiden tilaa. Matkustelu meni ihan ilman ongelmia, matkakaverina isäpuoli Tonto.

Pääsimme melkein heti tutkimukseen ja aina yhtä helpottavaa oli kuulla, että kaikki on hyvin. Olisi pitänyt ottaa valokuva ultrakuvasta. Ensi kerralla sitten :) Seuraava kerta on elokuun loppupuolella, silloin saammekin jo kolmen kuukauden rajapyykkitodistuksen, jonka kanssa voi vakuutusyhtiöltä hakea varsavakuutusta, joka korvaa ikävänpaikan tulleen varsotuksesta aiheutuvia kuluja ja täydentää siis tamman omaa vakuutusta. Ajattelin kyllä vakuutuksen ottaa vaikka omat kokemukset vakuutusyhtiöiden korvauskäytännöistä ovatkin kovin negatiiviset.

Kekkereiltä saimme Liikosilta lahjaksi tämän ihanan pikkuruisen nahkariimun, maltan tuskin odottaa sen käyttäjän saapumista luoksemme! Saapumisesta puheenollen, olen kovasti pähkinyt sitä, varsottaakko kotosalla vai viedäkö jonnekin varsomaan? Täytyy kai käydä muutamassa mahdollisessa paikassa vaikka tällä hetkellä tuntuisikin oikealta (vaikkakin vähän pelottavalta) ajatukselta, että varsa syntyisi Koivulassa. Keskustelin asiasta myös Hiidenheimon, eläinlääkärimme kanssa joka tuntui pitävän asiaa kovin selvänä ja luonnollisena. Tottahan se on, että hevonen ON hyvä synnyttäjä. Ainakin silloin kun ongelmia ei ole, mutta kun ongelmia on, ovat ne yleensä sitä luokkaa että lääkäriä tarvitaan paikalle. Se onkin asia joka jänskättää, entäs jos sitä lääkäriä ei saa paikalle? Voiko joku toimia "liipasimella" vai pitääkö luottaa siihen, että päivystysvuorossa oleva elli hoitaa? Mielessä on Pekkalan Annin sanat yhdellä meidän kursseistamme: "Päivystävän eläinlääkärin painajainen on kyllä se, kun varsovan tamman luota soitetaan apua". Huoh.

Koivulassa varsomista varten tallissa pitäisi tehdä vähän muutoksia. Kahden karsinan väliseinä purkaa ja rehutilasta tehdä karsina. Saataisiin megavarsotuskarsina ja tilaa antavalle hevoselle saman kokoinen karsina kuin tälläkin hetkellä. Tai rehutilakarsinan sijaan siirtotalli-asiaa. Täytyy ajatella ajan kanssa.