Kymmenen kuvaa kesään

Jennin blogissa oli oiva haaste, ensimmäinen jonka laiskana blogihaasteiden vastaanottajana päätin ottaa vastaan. Tarkoituksena on ottaa syyskuusta alkaen kuva kuussa, ajatuksena, että kymmenes kuva on kesä.

No, murun kanssa haasteessa tarkastellaan ei niinkään maiseman muuttumista syksystä talven kautta kesäksi vaan mamman varsamassun pyöristymistä kohti huhtikuussa tapahtuvaa varsomista. Kymmenennen kuvan kohdalla mukana pitäisi näkyä parikuinen Pikku-Muru.

128 päivää

Tänään tiineyttä on takana 128 päivää ja laskurin mukaan edessä 207, mikäli laskettu aika 24.4.2015 osuu kohdalle. Tällä viikolla tehtiin vähän kauneudenhoitoa, käytiin siis "kampaajalla" ja laitettiin kesätukka kuntoon. Sänkkärillä napatut kuvat ovat tosin nyt kaikki väärältä puolelta sen toteamista silmällä pitäen :)

Hieno ja aurinkoinen päivä lenkkeilyyn tänään. Tällä viikolla on menty kentällä puomia, laitettu pitkästä aikaa satula selkään (ups, satulavyö saatiin kiinni just ja just) ja ohjasajattukin on viime viikolla. Pähkäiltiin viikolla myös oman klipperin hankintaa tai siis yhteisen Johannan kanssa. Mietin kovasti klipatako mamma vai ei. Karvaahan se on jo kasvattanut kaulalle (kaulakappaleeton loimi) kiitettävästi, muuallekin toki, mutta varsinkin kaula alkaa olla syksyinen. Mirallahan on hirmuinen talvikarvan kasvu ja kesällä se on niin siloinen. Myös väri vaihtuu punaruunikosta tummaruunikkoon talvisin.

lenkki-selfie

Satula tosiaan oli selässä pariin kertaan tällä viikolla ja eilen kyytiin pääsi myös yksi matkalainen, joka on pitkään kysellyt koska taas pääsisi Murun selkään. Sekä Anton että Muru selvisivät tuulisen lauantain kierroksista hyvin.

Sää ja mää

Kuntoilu jatkuu ja ny todella on missä kuntoilla. Ihania sänkkäreitä vaikka kuinka paljon ja kelitkin jaksavat edelleen helliä. Kyllähän noilla painelisi ratsaillakin, mutta näin saamme molemmat kuntokuurin ja mamma pysyy stressivapaana. Katsotaan nyt josko tiineyden edetessä vielä yritetään jotain ratsastuksen tapaista. On meillä onneksi kaikkea kivaa muutakin mitä voidaan tehdä, että saadaan mamma pysymään kunnossa. Metsärämmintää, irtojuoksutusta, irtohypytystä, ohjasajoa, lenkkeilyä, tavallista juoksutusta, heppatemppujen harjoittelua (etujalka osataan jo nostaa pyydettäessä), maastakäsin koulun treenailua.

Ratsastusvapaata aikaa meillä on ollut astutuksesta saakka. Selkäkipujen toteamisen ja hoitamisen jälkeen ratsastaminen on ollut edelleen selvästi stressaavaa, enkä ole halunnut ottaa luomisen riskiä, pienemmästäkin sitä esiintyy.