Onnea on... Pikku-Murun ultrakuva ja tieto siitä, että kaikki on edelleen hyvin. Käytiin siis tänään Orimattilassa, Johanna oli kuskina ja Tonto Miralla matkakaverina jälleen.
Matka meni kivasti ja päästiin heti vastaanotolle. Aina yhtä jännittävää kun ultrataan. Tällä kertaa muistin pyytää, että saan ottaa kuvankin. Viime kerroilla se on aina unohtunut.
 |
| Muru odottelee tutkimuksen alkua |
 |
| Siinä se nyt on, Pikku-Muru |
Leena ultrasi ensin ja Pikku-Muru löytyikin aika nopeasti, mutta kuvaa varten piti vähän hakea parempaa kulmaa. Kuvassa on kuulema Pikku-Murun silmä. Toinen eläinlääkäri (Johanna taisi olla hänen nimensä) sai myös kokeilla, jotta saa tuntumaa kolmen kuukauden ikäiseen. Silloin Pikku-Muru oli vielä enemmän liikkeessä ja vaikea löytää.
Kotona aloin kaivella tietoa siitä, minkä kokoinen onkaan kolmen kuukauden ikäinen hevosen sikiö. Kolme kuukautta eli noin 90 päivää ikäisenä koko on maaoravan ja kissanpennin välimaastossa. Kuvat on http://www.doublelacres.com/FOAL_DEVELOPMENT/Foal_Development.html - sivulta. Pieni veitikka siis vielä. Sukupuolen voisi kuitenkin jo selvittää 59-68 päivän välissä ja seuraavaksi sitten kohdun asennosta johtuen vasta kun yli 100 päivää tiineyttä takana, Suomessa tätä ei kuulema juurikaan tehdä.
 |
| Tämä aikajana on aika monella sivulla | | | | | | | | | | | | | | |
|
|
Meillä on keskusteltu sukupuolesta kyllä, ääniä on sekä tammavarsan että orivarsan puolesta. Kliseinen - sama se kunhan on terve - on kuitenkin totta.
Mukaan saimme tiineystodistuksen, jonka voin kiikuttaa vakuutusyhtiölle. Annetaan onnellisen odotuksen jatkua ja nautitaan lämpöisestä elokuusta :)
