Tyhjentyvän pesän syndrooma - muuttoja ja odotusta

Kiirusta on pitänyt ja monta suunniteltua postausta on jäänyt suunnitelmien asteella. Niinpä kirjoittelin tuossa äsken tässä välissä tapahtuneista asioista. FWB-kasvatus sai lunta tupaan, täältä voit lukea kuinka. Miralla on tänään takana jo 180 tiineyspäivää ja puolivälin kuvanottopäivästä kerron täällä.

Nyt varsinaiseen asiaan tänään, Consta on muuttanut!

Eilinen oli niin jännittävä, haikea ja iloinen päivä samaan aikaan. Olimme sopineet jo aiemmin, että Consta viedään Ruohojärven kartanolle lauantaina ja alustavasti suunnitelma oli viedä se yhdessä Miran kanssa, kun ei ole aiemmin yksi kulkenut. Jännitys siitä miten saamme oripojan onnellisesti perille ja kuinka se tilanteeseen sopeutuu oli päällä koko viikon. Hui, minkälaisia kauhukuvia sitä ihminen mielessään kehittelee kun jotain jännittää ja joku vähän pelottaakin. Paukkuvat pakkaset sen kun lisäsivät yön tuntien ajattelua, sillä Consta oli määrä mennä pihattoon Femman kanssa kuten aiemmin jo kirjoittelinkin. Femma vierotettiin samana päivänä ja vaikka Consta onkin jo pari kuukautta yöpynyt isona poikana omassa karsinassa ja viettänyt pari viime viikkoa myös mamman sijaan enimmäkseenTaika-hoitotädin kanssa ulkona, on se ollut kovasti mamman perään ja siksi jonninmoinen vierotusrepäisy tästäkin oli tulossa.

Miran kanssa vienti vaihtui suunnitelmaan Constan kuljettamisesta yksin kun alettiin miettiä sitä mihin Mira paikan päällä laitetaan kotouttamisen ajaksi ja kuinka Consta jäisi kaverin kanssa jos mamma on lähellä. Sekös laittoi edellisyönä vielä enemmän jännittämään.

Pakkanen oli onneksi laantumaan päin edes hieman. Aamulla yhdeksän aikaan haettiin traileriin muutama olkipaali, että saataisiin Consta matkustamaan ilman puomeja. Paalien tehtävä oli toimia edessä sekä pehmukkeena että etuoven tukkeena. Suurin murheenaihe oli takapressu, sillä meillä on pressutraileri eikä varsakaltereita tms. Uskoin siihen, että Consta saadaan hyvin autoon, sillä se on matkustanut muutamaan kertaan todella hyvin.

Kympin aikaan aloimme lastamaan, otimme Miran mukaan tilanteeseen ja tarkoitus oli, että ystäväni Anne jää sitä sitten kävelyttämään kun lähdemme. Poika käveli käytännössä suoraa autoon, tehtyään ennen sitä pihalla jonninmoiset levadet (kyllä, siinä kohtaa kävi mielessä, että mitähän tästä tulee). Sillalla vähän pohdittiin, mutta meni kyllä kyytiin ilman minkään moista painetta. Hieno poika! Auto oli käynnissä ja taka-autokin samoin. Juuri sen pressutuksen vuoksi ajattelimme, että on pakko olla auto ajamassa perässä, jotta voidaan seurata mitä touhuaa. Alle vuoden ikäisiä varsoja harvoin sidotaan kiinni ja siksi siis vapaana kuljetus meilläkin. Parempi näin kuin niskansa niksauttava ja vielä päälle puomin päälle kiipeävä varsa. Olihan reissu, noin 25 minuutin matkan ajan meillä oli puhelinyhteys Annetten kanssa ja kauhunhetkiä elettiin kun Consta koki tarpeelliseksi työntää turpaansa pressunvälistä aika monesti. Annetten kanssa sovittiin, että mikäli yhtään tulee enemmän ulos tai alkaa näkyä muutakin kuin turpaa täytyy pysähtyä, muussa tapauksessa eteenpäin. Muutoin Consta oli suhteellisen rauhallisesti, kärry ei juurikaan heilunut.

Kurkistelukin loppui vähän ennen kartanolle menevän hiekkatien alkua ja perillä selvisi, että poika oli alkanut istumaan paalien päälle. Kun pysähdyttiin oli sitä vaikea saada paalien päältä pois. Oli varmaan ottanut niistä tukea mutkaisella ja mäkisellä hiekkatiellä. Hikinen se ei ollut, muutoinkin yllättävän rauhallinen. Paalille jumittumisesta johtuen (ja siitä ettei tuntunut turvalliselta yrittää kiivetä paalien yli ja takamuksen taakse) teimme kuitenkin niin, että kiinnitimme narun sillan yli ja laskimme sillan. Consta malttoi odottaa todella hyvin, että silta laskettiin ja tuli myös melko rauhallisesti tutkimaan mihin oli tultu.

Kaverina Constalla on Annetten valmentajan puoliverivarsa Femma. Femma on syntynyt elokuulla, joten se on Constaa nelisen kuukautta nuorempi. Eka kohtaamisessa kaveri nakutteli alistumisen merkiksi ja toki näillä kaveruksilla on kokoeroakin melko paljon tässä vaiheessa. Melko rauhallisesti kuitenkin alkoivat tutustumaan, eikä Constakaan liiaksi yrittänyt nuorempaa pomottaa.

Tässä ensimmäisiä hetkiä paikan päällä.

Ensimmäinen kierros pihaton ulkoilualueella

Tutustumista paikkoihin

Portilla viipyilyä

Komistus katselee ympärilleen

Ihan heti ei sisälle uskaltanut mennä, mutta täällä sitä ollaan

Kun oltiin hetki oltu, otettiin riimu pois

On se niin rakas

Soittelin jo matkalta Annelle, miten Mira oli ottanut Constan lähdön. Oli huojentavaa ja herkistävää kuulla, että vain pari kertaa oli kuulema huudellut, mutta sitten keskittynyt kentällä kävelyyn ja Annen salaiseen aseeseen, porkkanoihin. Myöhemmin kuulin, että oli rauhoittunut tarhaankin kivasti Tonton kanssa. Nyt on muutaman kuukauden huiliaika ennen uuden termiitin saapumista. Toivottavasti kaikki sujuu murun odotuksen kanssa niin kuin pitää.

Ihana muru pääsee nauttimaan hetken rauhasta

Constan lisäksi kartanolla majailevat tällä hetkellä myös valmentautuvat Annetten esteratsut. Maneesiolosuhteet antavat tulevaa kautta silmällä pitäen paremmat mahdollisuudet treeniin. Meillä on siis omassa tallissa omista hevosista tällä hetkellä vain Mira. Pesän tyhjenemisfiilikset. Nyt pitää pitää huoli, ettei ala kärsiä liikaa ko. syndroomasta, ettei tule hankittua karsinoihin omia täytteitä :). Tavoite olisi saada vuokralainen tai pari. Toisaalta vähän vähemmän hommia tähän väliin ei sekään kuulosta huonolta ajatukselta.