Ostettiin Johannan kanssa kimppaklipperiksi Globuksen johdoton klipperi. Globukseen päädyin oikeastaan Ruuhkavuosiratsastajan pari vuotta vanhan postauksen kautta. Klipperi tosin ei ole sama, sillä niitä ei enää saa, mutta merkki kuitenkin. Viime talvikaudella klippasimme DeLavalin lainaklipperillä, järeällä ja kovaäänisellä pelillä. Tehokas ja nopea, mutta samalla painava ja äänekäs. Globus hankittiin Konitorilta. Kyseessä ei siis ole mikään kallis tehokone, mutta kolmen hevosen klippauksen jälkeen olen kuitenkin varsin tyytyväinen kyseiseen laitteeseen. Paketissa tuli mukana kaksi terää, meille oma ja Johannalla oma. Lisäteriä saa Konitorilta niin ikään. Yhdellä latauksessa on hyvin pystynyt klippaamaan yhden hevosen ja vähän toistakin (jos ei ole muistanut välissä ladata niin kuin minä) ja johdoton kone on kieltämättä aika näppärä klipatessa. Lisäksi ääni on tosi maltillinen, kovemmallakin teholla. Näin harrastelijaklippaajana olen oikein tyytyväinen.
Tässä kampaamossa ollut Koto Taika. Viimeistelyt jäivät siinä juuri töihin lähdössä olleen Taikulin osalta tekemättä, mutta täytyy hifistellä ja viimeistellä tässä joku ilta. Saattaa olla, että lautaselle ilmestyy silloin joku kuviokin, viime vuonna se oli sydän - tietty. Taika onkin klippauksessa melkoinen likka, muuten niin levoton seisoja torkkuu klipatessa käytävällä ja vielä ilman korvatuppoja, oikein nauttii siitä että parturoidaan. Hassu tyttö.
Tänään vuorossa oli Misti.
Mistin klippaushistoriaa ei ollut tiedossa, mutta melkein yhtä rauhallinen tamma oli vuorossa kuin Taikakin. Pelkät pumpulit korvissa mentiin ja tarkoituksena aloittaa klippaus aika pienestä. Samankaltainen kuin Taikalla viime talvena eli vain pieni kaulaklippaus ja matala vauhtiraita joka päättyy nälkäkuopan tuntumille alas taipeeseen. Siis näin:
Ai niin, on todettava tosin, että vaikka klipperi on pieni ja näppärä, on jollain nyt niskahartiaseutu ja erityisesti oikea puoli "jotain on tullut tehtyä" -tuntemuksia täynnä. Klipperin tärinästä saa myös kivat pistelyt käteensä :D
Katsotaan saadaanko Koivulassa vielä Tonto klipattua. Kokeilimme sitä viime viikolla, mutta eipä tuosta mitään tullut kun ruuna pelkäsi niin kovin. Se oli vähän odotettavissakin, pojalla on kammo kaikenmoisia laitteita kohtaan. Joskus ennen muinoin ruuvinväänninkin oli liikaa ;) Lauantaina kesti kuitenkin alkupuhinoiden jälkeen suhteellisen hyvin Taikan klippauksen, jopa ihan vieressäkin. Taika ainakin antoi hyvää mallia siitä, ettei mitään pelättävää ole kun kerran voi torkkua samalla. Voi silti olla eri asia "mennä iholle", katsotaan nyt sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti