Kevyttä perää ja kärryjä

Miran kanssa olemme palailleet pukitteluarkeen, tuntuu olevan herkässä. Homma alkaa aina oikean takajalan taaksepotkimisella, pitääköhän sekin tarkistaa että jalat on kunnossa? Selkähän on ollut Sannan mukaan nyt ihan hyvän tuntuinen ja näkeehän sen itsekin, lihasta on alkanut tulla ja ei aristele lainkaan. Aion nyt jokatapauksessa syöttää sen Psyllium -kuurin ja katsoa mitkä vaikutukset ovat, monihan puhuu sen nimiin, että vatsahaavaisella hevosella pukittelu on yksi keskeisistä oireista, massun alkaessa oireilla kun liikutaan. Eihän meillä oikein mitään muita siihen viittaavia oireita ole ikinä ollut, eikä oikein mitään hiekansyöntiä tai sellaista, mutta ei siitä kuurista haittaakaan ole.

Ihan tyytyväinen olen siihen, että vaikka liikuttaminen on talven ollut kaikkea sekalaista, mutta enemmän sitä kuin kunnon ratsastamista on hevonen paremmassa kunnossa kun viime kesänä ja lihaksisto kehittyy eteenpäin. Oma kuntokin siinä samalla kasvaa, hevosen kanssa kävelyssä saa laittaa kunnolla töppöstä toisen eteen. Ollaahan me toki juoksuteltu, irtojuoksutettu, ohjas-ajattu ja kärryteltykin ja viimeeksi irtohypytelty, se otetaan varmaan ohjelmaan säännöllisesti. Kärryttelystä Mira on tuntunut nauttivankin, vaikka onkin ollut aika kärsimätön valjastuksessa eikä yhtään malttaisi seistä. Päädyimme kuitenkin hankkimaan omat kärryt, jotka Sami haki tänään "Veljeltä" Vantaalta. Hyväkuntoiset ja hintaiset pelit.

Ratsastaessa olemme kokeilleet juoksuttamista ja on siinä jollain tavalla järkeäkin ollut, laitoin Annetten tänään kyytiin vaihteeksi. Parempaan kierrokseen Mira menikin ihan rempsikkana ensin, mutta esitti sitten ihan uusiakin juttuja eli vauhdissa pukittelua. Kyllähän se kova on leiskauttelemaan esim. irtojuoksutettaessa, mutta yleensä ratsastaessa pukit ovat enemmän sitä, että pysähdytään ja aletaan pogoamaan. Maastossa viimeeksi neuvottelimme ainakin neljä kertaa siitä, jatkammeko matkaa vai jäämmekö jumittamaan. Ihme kyllä neuvottelu toimi hyvinkin. On minulle keppiäkin suositeltu, mutta ei se oikein tuon hevosen kanssa pelitä. Sitäpaitsi tuntuu edelleen arvelluttavalta kun ei tiedä onko kyseessä kuitenkin kipu. Kipumuisti on yksi varteenotettava vaihtoehto sekin. Satula ja selkäänmeno yhdistyy kipuun ja aiheuttaa reaktion. Satulan kanssa on ollut niin isot jumpat, etten viitsi siitä alkaa tässä edes kertomaan. Nykyinen Pessoa Amo kuitenkin istuu ja uusiksi topattuna kelpaa meille siihen mitä teemme.