HIHSiä ja heppailua

Tämä viikonloppu alkoi jo perjantai iltapäivällä ratsastusseurojen puheenjohtajien tapaamisella Valo-talossa Pasilassa. Olin puheenjohtaja tapaamisessa ensimmäistä kertaa, edustamassa seuraamme Kärkölän Urheiluratsastajia. Oli hienoa tavata ja tutustua muihin seura-aktiiveihin. Ohjelmaa oli puheenjohtajuuden ja seurahallinnon tiimoilta ryhmätyöskentelystä luentoihin. Ilta huipentui Helsinki International Porsche Horse Shown tunnelmiin kansainvälisessä avajaisnäytöksessä, joka alkoi Helsinki Champions International luokassa, korkeudella 150 cm. Tässä luokassa nähtiin upeita suomalaissuorituksia, joista huipuinta huippua oli tietenkin Juulin ja Fardonin toinen sija. Aivan mahtavaa! Seuraava luokka oli Iternational 140 cm ja siinä suomalaisten "vävy-poika" Martin Fuchs otti hienosti kolmannen sijan.

Ennen illan päättävää tanssi- ja ratsastusshow - numeroa vuorossa oli vielä Hilton Amateur Tour Top 10. Suoritukset olivat hallitumpaa ja vähemmän pelottavaa katsottavaa kuin joskus takavuosina, mutta edelleen minun mieleeni tämä luokka ei varsinaisesti ole. Jo pelkästään se, että kaikki kilpailevat samassa luokassa, jossa välillä korotetaan esteitä ja muutetaan välejä, tekee kilpailusta harvoin hevosen voitettavaa. Vikkelä Medusa II -poni vei voiton tänä vuonna. Sinänsä oli hienoa nähdä, että amatööritaso tuntuisi keskimääräisesti olevan noussut, eikä tarvinnut peittää silmiään kovinkaan monesti ratsukoiden viilettäessä radalla :)

Olin Annettelle luvannut käydä esikatselemassa shoppailupuolta ja näin myös tein. Tallitoppis kaulakappaleella Millille on etsinnässä ja joitakin muitakin tuotteita kävin vilkuilemassa. Itselle oli mielessä löytää fleece toppaliivin alle. Expossa oli paikoitellen kovaakin tunkua, mutta välillä (luokkien aikana) ilmeisen väljempää. Shoppailutauko on hyvä homma.

Kotiin ja nukkumaan pääsin vasta puoli kahden maissa, ja tavoitteena oli nousu kahdeksalta aamulla uutta HIHS -päivää varten. Olimme sopineet, että Annette ja Sami hoitavat tallihommia perjantaina ja lauantaina ja minä puolestani sitten sunnuntaina. Sami sai vielä kaikenlisäksi terassin valmiiksi tänä viikonloppuna. Reipasta kotiväkeä!

Lauantaina lähdettiin suunniteltujen julkisten sijaan autolla kohti Nordista Annen kanssa. Anu oli lippujen kanssa vastassa ja saatiin rannekkeet käteen ja liput taskuun. Takit jätettiin narikkaan ja käytiin vähän expoa kiertämässä ennen luokkien alkua. Ekasta koululuokasta jäi näkemättä about kaikki, mutta vauhdikas palkintojen jako kuitenkin nähtiin, kun voittaja Mia von Schanz tippui kyydistä hepan pelättyä pimennetyssä hallissa seurannutta valokeilaa ja varjoja. Onneksi ilmeisesti mitään pahempaa ei sattunut. Seuraavassa luokassa herkisteltiin toisaalta FWB Duendecillo P:n eli Peikon ja Jeannan hienoa suoritusta ja toisaalta Nipsun ja Solos Lacanin jäähyväisiä "today we are young" - tahtien soidessa viimeisen suoran upeissa laukanvaihdoissa yhdellä kädellä.

Käytiinhän me tietenkin myös kuohuvalla Tattingerin baarissa :) Hauska päivä hyvässä seurassa kerta kaikkiaan! Päivällinen kuului lippuihin ja maistui hyvälle. Eritoten manchego-juustoinen salaatti oli mun mieleen, mutta kaiken kaikkiaan tarjoilu oli hyvä. Esteluokista katsottiin lauantaina kunnon ajatuksella vain International Grand Prix Helsinki 160 cm - luokka. Vaikealla radalla suomalaisista taituroivat Pacific Dessarts ja Anna-Juuli Kontio sijalle 17. Luokassa haasteita tuotti yhdelle sun toiselle Longinesin okseri - pysty - okseri linja. Voiton vei Leopold van Asten  VDL Groep Quinthago Z:lla. Myöhemmin saimme lukea, että luokassa viidenneksi Patrick Stuehlmeyerin kanssa tullut Lord Lohenring jäi Suomeen Mikko ja Nora Forsténille. Hieno hannover-ori Lordanoksesta, joka polveutuu Mirastakin löytyvästä Lordista.

Hain Annettelle Reunokselta Amigon tallitoppiksen kaulakappaleella, kun niitä näytti olevan enää muutama 155 cm -koossa. Itselle päädyin lopulta hankkimaan liiviini kuuluvan fleecen Horzelta. Pari Eskadronin narua lähti mukaan, mutta muuten onnistuin olemaan hankkimatta mitään, siitä sopii itseään onnitella :) Kotiin tullessa pääsi vielä saunaan ja miltei valmista terassia ihastelemaan.

Tänään sunnuntaina oli mun tallivastuu. Sami kävi kyllä hoitamassa tuttuun tapaan aamutallin ja mä nukuinkin pitkään, puol kymppiin. Aamupalan jälkeen kävin tekaisemassa karsinat ja katsottiin Viivin kanssa Tonton kootut vaivat läpi, pieni kävelytysbreikki Tonto-papalle nyt luvassa.

Tallinteon jälkeen otin Miran sisään hoidettavaksi ja Consta sai jäädä Kupla-tädin kanssa tarhaan. Ihmeen rauhallisena se pysyi, vaikka huutelikin kovasti mamman perään. Miran kanssa mentiin harjauksen päälle kentälle maastakäsittelyä tekemään ja Consta jäi edelleen tarhaan seuraamaan mitä tapahtuu. Olin sille jo riimun käynyt valmiiksi laittamassa ajatuksella, että tulee sitten kentälle riekkumaan kun mamman kanssa on hommat ohi. Aiemminhan se ei ole varsinaisesti itsekseen ulos jäänytkään joten siihen nähden oikein hienosti käyttäytyi pikkumies.

Mammalla tänään tiineyttä takana 103 päivää. Vielä ollaan sirpakkaissa mitoissa!

Tässä varsan kirmailusta näytettä. Sami haki sen tarhasta ja se oli taas hivenen mahdoton innostuksissaan siirtymisessä, voimia jo tarvitaan sen käsittelyssä. Pikkumies oli kirmatessaan niin innoissaan, ettei innostuksissaan meinannut malttaa edes tissille mennä kun piti nostaa jalkaa ja hyppiä paikallaan. Harmi, että en videoinut sitä epistolaa loppuun saakka. Esittipä hieno mies muutaman askeleen hienoa raviaankin. Laukka vain tapaa olla mieluisampi askellaji kentälle päästessä :)

Hieno heppaviikonloppu päättyi vielä pitkään ja rauhalliseen maastoiluun Millin kanssa. Keli oli miltei yhtä harmaa kuin valittu kuvasävy, mutta lenkki onnistunut. Seurana olivat Taika ja Sami.

Kavioasiaa

Constalla ja Miralla oli tänään huoltopäivä, kaviohuolto. Kävin aamulla lääkärissä kun en kovan yskän ja keuhkojen seudun paineen vuoksi ole oikein pystynyt nukkumaan, joten olin ennakkotiedoista poiketen itsekin kotosalla Jannen saapuessa paikalle. Valokuvaus itse tapahtumasta jäi tekemättä, mutta laitetaan tähän vuolun jälkeisen lounaan tunnelmia.

Kupla kengitettiin ensin ja murut pitivät sille seuraa. Consta omassa ja Mira omassa karsinassan. Saivat samalla päivän rapsuttelut eli harjauksen. Mira tosin oli sitä mieltä, että olisi mielummin viettänyt aikaa torkkuen. Yleensä mamma tykkää ihan kaikista hoitotoimenpiteistä, mutta tänään näytettiin pitkää naamaa. 

Kuplan jälkeen oli vuorossa Mira. Mammuska saa vielä jatkaa kengättä ja Jannen kanssa totesimmekin että noin hienoihin etukavioihin on ihan sääli lyödä nauloja. Tällä siitosmamma käytöllä ovat pysyneet tosi hyvässä mallissa. Ihan oppikirjasta. 

Consta pääsi viimeiseksi käytävälle. Jalkojen nosto sujui vielä edellistä kertaa paremmin, huomasi ehkä että olimme treenailleet :) kaviot olivat edelleen hienot ja vain vähän muodon vuoksi raspausta ja säteen ympäriltä vuolua. Pientä nojailuyritystä takajalkojen osalla edelleen on, mutta matalalla asennolla saadaan pitämään itsensä rauhallisempana paikallaan. Super poika! 

Syksy saapui Koivulaan

Iso poika Consta harjoittelee omassa karsinassaan iltaruualla

Nyt se kesä sitten todellakin on ohi, sillä kesälaidunkaverit Norja ja Vertti sanoivat hei-hei 4.10. omaan kotiin siirtyessään. Laitumelta oli jo siirrytty talliin syyskuun puolessa välissä, mutta varsojen riemu jatkui tarhassakin.

Consta-muru

Pallokin on ollut mukava painikamu, muttei se veikkaa korvaa

Tässä veljesten paininäytöstä 27.9. iltasella.

Molemmilla oripojilla oli räkätautia kiusanaan, nyt onneksi alkaa olla jo paremmassa mallissa, yskä ei enää vaivaa vaikka nokka vähän vielä vuotaakin. Loimiharjoituksia me on pidetty tähän liittyen, eli ulkosalla on ollut jaketteja päällä, mutta tarkoitus on palata karvankasvatukseen kun nuha lakkaa kiusaamasta. Fleecen pukeminen on ollut alusta saakka ihan sallittua, kun se ei pidä sadeloimen tapaan hurjan pelottavaa ääntä, mutta nyt sekin alkaa olla jo toiston kautta ihan okei.

Tämä leopardikuosinen päheä QHP:n loimi löytyi Kultahevosesta Hollolasta. 

Consta ja Vertti käytiin tunnistamassa perjantaina 3.10. Rantalan Hannu Etelä-Suomen Hevosjalostusliitosta saapui Koivulaan ja molemmat hienosti käyttäytyvät varsat saivat sirut ja samalla otettiin varsojen verinäytteiden lisäksi näytteet myös molemmista tammoista, kun kummallaan ei ole Suomessa syntyneitä varsoja eli DNA-tietoja ei ole vielä rekistereissä.  Pyysin Hannua samalla mittaamaan Constan ja säkäkorkeudeksi komistukselle saatiin 139 cm. Vertti-veli sai mitan 136 cm. FWB- kantakirjaan rekisteröitävän orimme Koivula Con Corretton passi saattaa saapua nopeastikin, kun tässä vaiheessa ei vielä ole niin suurta ruuhkaa tunnistuksien verinäytteiden analysoinnissa jne. Consta on isänsä Concreton ja veljensä Vertin lailla vähämerkkinen. Vuohissukka ruununrajan läiskillä oikeassa takajalassa on pojan ainoa merkki. Väriksi kirjautui punaruunikko, sehän on selvää.

paperit ja näytteet lähtivät eteenpäin

Tamma-varsa kaksikkomme Mira ja Consta totuttelevat siis toista viikkoa olemaan toistensa seurassa. Saas nähdä miten Muru jaksaa poikansa rehaamista?

Consta etsiskelee edellispäivänä lähtenyttä veikkaansa

Pakkaan lisättiin viikonloppuna tulevaa vieroitustakin silmällä pitäen majakka ja perävaunu - kaksikosta Kupleja. Mira ja Kuplis olivat aiemmin erottamattomat, mutta varsomisen yhteydessä tänä keväänä tiet erosivat eri tarhoihin ja laidunlohkoille. Kaksikon palauttaminen kimppaan meni kivasti, kokeilimme ensin kentällä vähän väljemmillä vesillä edeltävänä päivänä, silloin Miralla oli tarve vielä suojata poikaansa, mutta kun Kupleja seuraavana päivänä laitettiin tarhaan, meni homma kuin eivät olisi erossa olleetkaan ja Constakin mahtui mukaan. Leikkikaveria näistä tammoista tuskin saa, mutta seuraa kuitenkin. Constan on tarkoitus päästä myöhemmin tänä vuonna jatkamaan painitouhuja Ruohojärven kartanolle, jossa kaveriksi kasvaa ja kehittyy Femma, elokuinen reipas oripoika.

Porukka koossa - Ruotsi ruualla

Sami laittoi talven varalle muutenkin tarhoja kuntoon. Hiekkatarhojen väliin tehtiin hajurakoa, niin eivät pääse kähisemään aidan yli (mm. Miralla on antipatioita Milliä kohtaan) ja toisellekin porukalle tehtiin paalilaatikko.

Tarhojen vapaaruokintasysteemi toimii aika hyvin näillä pinottavilla kehikoilla.Paali laitetaan lavan tai muovin päälle ja kehikko nostetaan kerros kerrallaan paikalleen. Kerroksia vähennetään syömisen edetessä. Mukaan voi lisätä pieniaukkoisen verkon paalin päälle, esim. taakkaverkon, mikäli haluaa hiljentää syömistahtia ja heinän levittelyä.Siinä tapauksessa lavaan kannattaa laittaa verkon kiinnitystä varten vaikka mutterit, siten, että ne jäävät kehikon sisäpuolelle, jolloin ei ole vaaraa loukkaamisesta.

Pojan kanssa on harjoiteltu myös muita isojen poikien juttuja kuin omassa karsinassa oloa. Harjoituksiin ovat kuuluneet talutukset kentällä ja hoitotoimenpiteet sidottuina. 

Eilen Consta ja Mira kävivät metsätarhassa ja syystä tai seitsemännestä oripoikaa juoksututti ja se onnistui sitten vetämään lipat. Vasta sisälle tuotaessa huomasimme, että vasemman säären ja kintereen päällä oli ikävät ihorikot. Sääressä oleva haava oli sen verran syvä, että pelkkä puhdistus ei riittänyt vaan kiinnitimme Animalintexin yöksi - helppoa hommaa :) Eläinlääkärimme Hiidenheimo olisi ollut joka tapauksessa tulossa Miran tiineystarkastusta tekemään torstaina, mutta siirsimme Constan toilailun takia käynnin tälle päivälle niin saatiin katsottua samalla haavaa. Syvemmän haavan vuoksi aloitimme antibioottikuurin ja saimme lisäksi haavatalkkia, jolla saadaan pidettyä haava kuivana. 

Sitten jännittävään osuuteen eli tiineystarkastukseen. Ilmari oli unohtanut potkuremmit kotiin, joten mentiin ilman. Muru oli murunen niin kuin aina, eikä tykännyt kyttyrää. Toista jalkaa nostettiin varmuudeksi ja kunhan näkymät oli saatu vapaaksi löytyi pikku-muru ruudulle! Ultraäänilaite ei lyö vertoja oriaseman laitteelle, mutta nähtävissä on, että edelleen ollaan tukevasti tiineenä eikä kuviin ole "ilmestynyt" toisia varsanalkujakaan, hyvä. 

Bayerilaisoriin ollessa kyseessä pohdimme Samin ja Ilmarin kanssa leikkisästi mahtaako jälkikasvussa olla kyseessä Volkkari vai kenties BMW, päädyimme siihen, että Volkkarin viimeaikaiset päästökohut huomioiden se ei ole hyvä juttu ympäristösihteerinkään näkökulmasta, niinpä totesimme että tulokkaan täytyy olla Mersu :)

Pikkuinen Ludde-Miramuru matkaultran ikuistamana

Murun matka uuteen äitiyteen jatkuu ja minä koitan taas aktivoitua tän kirjoittelun kanssa. Kesä oli vähän turhankin harvapuheista aikaa, mutta jospa syksyiset illat toisivat enemmän mahdollisuuksia uuden Pikku-Murun matkasta kertomiseen.

Ihania ruskahetkiä kaikille Koivulasta! 

Mamma kolmen kuukauden tiineyden kohdalla