10 kuvaa kesään haaste, kuva 3

Kymppikuva -päivä meinasi melkein unohtua... Tässä tulee Murun kolmas kuva, eli vielä 7 kuvaa kesään ja kärpäsiin. 

❤️❤️❤️

Edelleen ollaan aika pikkumasuisia eikä muutoinkaan kovin isoja. Painoa on kyllä kertynyt, mutta ottaen huomioon minkälaisesta "rimpulasta" puhumme, ei se haittaa. 

Sen verran huomaa, että satula/lapasuojus/juoksutusvyöt eivät meinaa entiseen tapaansa mennä kiinni. Inhottavat lapakulumat jo tässä vaiheessa loimikautta ... Arvelen vähän käyttää lapasuojusta kun eka kesänä lähti ihoa sään päältä, kun en ajoissa huomannut, että oli tehnyt hilsettä/hankaumaa iholle, josta jäi sitten tukku karvaa käteen karvan lähdön yhteydessä... Ja loppu näkyy valkoisena säässä hamaan loppuun saakka.

Huomenna jätänkin mamman kolmeksi päiväksi muiden hyvään hoitoon kun lähden työmatkalle kampusten pariin Hollantiin.

Miralle hoitaja

Miralla on hoitaja! Ensimmäinen laatuaan sitten meillä olon. Tähän saakka tammamamman hoito on ollut itseni tai muun talon väen vastuulla. Nyt saimme Koivulaan Ainon. Aino on reipas 12-vuotias naapurin tyttö ja käy avittamassa tallin teossa ja hevosten hoidossa, taitaa nyt olla kolmas viikko meneillään. Hieno homma! Erityisesti Aino saa tosiaan keskittyä Miraan. Miran kanssa Aino on päässyt rapsuttelemaan ja puunamaan (Mira tykkää) sekä Miraa liikuttamaan. Kävelylenkit ja juoksuttaminen näin alkuun. Mira olikin ensimmäinen hevonen jota Aino pääsi juoksuttamaan. Mamma osaa onneksi käyttäytyä. Tosin välillä intoa riittää juoksutuksessakin eli skarppina pitää olla.

Annette on ohjeistanut Ainoa tallihommiin ja Miran kanssa toimimiseen. On kiva saada vähän apuja. Meillä ei Koivulassa ole oman tallin väen lisäksi aiemmin ollutkaan apukäsiä.

Aino on päässyt Mira-Murun kanssa touhuamisen lisäksi ratsastamaan Taikalla. Myöhemmin Aino saanee ratsastella vähän myös muilla.

Huomasitko muuten jo uuden hienon bannerin? Siitä kiitos Emmalle :)

Ja niin saapui valkeus!

Ottaako pimeys jotain muuta päästä kuin vain minua?

Kun lähdet töihin on pimeää, kun pääset töistä on pimeää. Töissäkäyvälle ainoa mahdollisuus liikkua hevosten kanssa luonnonvalossa on viikonloppu. Maastoillahan voisi illalla kypärälamppujen kanssa, mutta tänä syksynä/talvena on tullut tehtyä sitä todella vähän. Liian synkkää ja pimeää, lumi tosin teki vähän valoisampia näistä meidänkin katuvalottomista tienoista. Tavoitteellista ratsastusta tai hevosten liikutusta näillä leveyspiireillä jos ajattelee ei voi kuin sanoa, että onneksi on keinovalo! Meillä on ollut ihan kohtuullinen valaistus kentällä, mutta joitakin päiviä sitten saapui tosi valkeus! Sami sai uudet valotolppien jalat valettua ja tolpat valokiinnikkeineen pystytettyä. Jee!

Nyt meiltä löytyy kentän laidalta valo lyhyeltä tallin puoleiselta sivulta ja pitkältä tien puoleiselta sivulta. Yhdessä ne tuovat valoa aikalailla enemmän kuin aiempi pelkkä lyhyen sivun valo. Uusi pitkän sivun valo on kaiken lisäksi todella paljon isompi ja tehokkaampi kuin vanha. Sami muistelisi, että se olisi jopa 400 wattinen. Onhan to aika iso mötikkäkin, kuten kuvasta näkyy. Valotolppa on tehty lipputangosta ja lipputanko mekanismilla. Eli tanko kaatuu alas, jotta lampun voi vaihtaa tai sitä voi huoltaa. Sähköistys on vielä toistaiseksi jatkoroikkavirityksillä, mutta täytyy viimeistään ensi kesänä kaivella piuhoitukset maahan ja koittaa saada valaistus katkaisimen päähän.

THE valo. Kyllä valaistuu!

Pitkän sivun valo etäämmältä 

Lyhyeltä sivulta katsottuna (kuvan ottohetken jälkeen lyhyen sivunkin valotolppa on tosin uusittu)

Näyttääpä maisema talviselta. Kenttä on onneksi aika kivassa kunnossa, ei mahdottoman kova eikä liukaskaan. Ihan laukkakunnossa edelleen. Tällä viikolla tulee kuulemma sadetta, joten eiköhän tuo lumi tuosta vielä sula.

Tässä kännykkälaatuinen dokumentaatio jatkuu. Valaistus tositoimessa:

Täytyy ottaa kunnon kuvia kunnon kameralla, eihän tuo ole kuin suhrua. Näkee siitä kuitenkin ehkä sen, että kyllä nyt näkee mennä :) Viikonloppuna Sami teki säätöhommia ja sai Akista kaveria kun Akin ja tytöt tulivat ponin kanssa kenttää käyttämään. Lyhyen sivun tolppa vaihdettiin ja pitkän sivun lampun  asentoa muutettiin. Ongelma on, että se tuli himppasen liian lähelle kenttää, eli koska valotehoa on paljon ja valo näyttää kauemmas jää etualalle vähän varjoa. Asia parani jonkin verran säätämällä lampun kulmaa. Toisen lyhyen sivun pääty jää edelleen vähän varjoisammaksi, mutta onhan se jotain ihan muuta kuin oli vain yhdellä lampulla. Kyllä tohtii sanoa että nyt näkee ;)

Kilppailuviikonloppu

Tänä viikonloppuna touhuilu jatkui klippailun parissa niin kotona Koivulassa kuin muuallakin. Pari viikkoa takaperin klipattiin Kupla, viime viikolla aloittelin Taikan klippauksen kaulasta ja lauantaina jatkoin Taikan loppuun. Aamulla ennen klippausta käytiin kuitenkin Murun kanssa peltolenkillä. On se niin mussukka tuo meidän mamma.

Ostettiin Johannan kanssa kimppaklipperiksi Globuksen johdoton klipperi. Globukseen päädyin oikeastaan Ruuhkavuosiratsastajan pari vuotta vanhan postauksen kautta. Klipperi tosin ei ole sama, sillä niitä ei enää saa, mutta merkki kuitenkin. Viime talvikaudella klippasimme DeLavalin lainaklipperillä, järeällä ja kovaäänisellä pelillä. Tehokas ja nopea, mutta samalla painava ja äänekäs. Globus hankittiin Konitorilta. Kyseessä ei siis ole mikään kallis tehokone, mutta kolmen hevosen klippauksen jälkeen olen kuitenkin varsin tyytyväinen kyseiseen laitteeseen. Paketissa tuli mukana kaksi terää, meille oma ja Johannalla oma. Lisäteriä saa Konitorilta niin ikään. Yhdellä latauksessa on hyvin pystynyt klippaamaan yhden hevosen ja vähän toistakin (jos ei ole muistanut välissä ladata niin kuin minä) ja johdoton kone on kieltämättä aika näppärä klipatessa. Lisäksi ääni on tosi maltillinen, kovemmallakin teholla. Näin harrastelijaklippaajana olen oikein tyytyväinen.

Tässä kampaamossa ollut Koto Taika. Viimeistelyt jäivät siinä juuri töihin lähdössä olleen Taikulin osalta tekemättä, mutta täytyy hifistellä ja viimeistellä tässä joku ilta. Saattaa olla, että lautaselle ilmestyy silloin joku kuviokin, viime vuonna se oli sydän - tietty. Taika onkin klippauksessa melkoinen likka, muuten niin levoton seisoja torkkuu klipatessa käytävällä ja vielä ilman korvatuppoja, oikein nauttii siitä että parturoidaan. Hassu tyttö.

Tänään vuorossa oli Misti.

Mistin klippaushistoriaa ei ollut tiedossa, mutta melkein yhtä rauhallinen tamma oli vuorossa kuin Taikakin. Pelkät pumpulit korvissa mentiin ja tarkoituksena aloittaa klippaus aika pienestä. Samankaltainen kuin Taikalla viime talvena eli vain pieni kaulaklippaus ja matala vauhtiraita joka päättyy nälkäkuopan tuntumille alas taipeeseen. Siis näin:

Ai niin, on todettava tosin, että vaikka klipperi on pieni ja näppärä, on jollain nyt niskahartiaseutu ja erityisesti oikea puoli "jotain on tullut tehtyä" -tuntemuksia täynnä. Klipperin tärinästä saa myös kivat pistelyt käteensä :D

Katsotaan saadaanko Koivulassa vielä Tonto klipattua. Kokeilimme sitä viime viikolla, mutta eipä tuosta mitään tullut kun ruuna pelkäsi niin kovin. Se oli vähän odotettavissakin, pojalla on kammo kaikenmoisia laitteita kohtaan. Joskus ennen muinoin ruuvinväänninkin oli liikaa ;) Lauantaina kesti kuitenkin alkupuhinoiden jälkeen suhteellisen hyvin Taikan klippauksen, jopa ihan vieressäkin. Taika ainakin antoi hyvää mallia siitä, ettei mitään pelättävää ole kun kerran voi torkkua samalla. Voi silti olla eri asia "mennä iholle", katsotaan nyt sitten...

Slowfeediä ja laitumen talviteloille laittoa

Talven vapaaheinäkausi alkakoon taas. Tosin pienellä rajauksella eli edellistalven aivan vapaan ratkaisun sijaan otimme nyt kokeiluun pyöröpaalille verkon. Pihinä ihmisenä löysin Honkkarista taakkaverkkoja, eli peräkärryihin tarkoitettuja tukevia verkkoja, joiden silmäkoko on kyllä "oikeita" slowfeed verkkoja suurempi (4,5 cm) mutta ei kuitenkaan mahdottoman suuri ja hinta sitä vastoin vain murto-osan. Sami viritteli viimetalvista havuvanerista paalikehikkoamme niin, että verkossa olevat kuminauhatyyppiset reunanauhat saa vedettyä kireälle alla olevaan kuormalavaan kiinnitettyihin täkkipultteihin kiinni. Kehikon pitäisi varmistaa se, etteivät hepsut pääse tohinoissaan jumittumaan verkkoon kengistänsä (paljon kirjoituksia siitä, että slowfeederit ovat kengättömiä).

Syitä slowfeeding kokeiluun on monia. Muutaman kuukauden yöheinät on annettu verkosta ja kokemukset ovat hyviä, mielestäni hevoset ovat aamulla (silloin harvoin kun aamutallia teen) vähemmä kiireisiä ja kiukkuisia kun saavat yön aikana syödä pidempään, tämä rohkaisee kokeilemaan myös pihalla. Suurin syy kokeiluun on kuitenkin kenties Kupla, jonka kisakroppaa pitäisi yrittää pitää kuosissa. Porukat tarhaavat meillä yhdessä tai vähintään kaksin, joten kaikki pääsevät tai joutuvat nyt samaan malliin kiinni. Metsätarha on sen verran mutakkona, että laitoimme viikonlopusta alkaen kaikki hiekkatarhaan. Riittävä, oman rytmin mukainen ruokailu myös vähentää nelikon tarhauskärhämiä.Kunhan pakkaset tulevat, laajenee hiekkatarha kaadettuun metsään päin niin saadaan vähän lisätilaa aikaiseksi.

Laitumen talviteloille laitto on vielä edessä, voi olla että ensi viikonloppunakaan ei ehdi kun pitäisi hoitaa parit klippaukset ja parit synttärit :). Viemme laitumelle sähköt jatkoroikilla metsäkaistaleen läpi, joten roikat pitää kerätä talven alta suojaan. Vesiletkut olemme jättäneet paikoilleen talven ajaksi, meiltä menee siis suoraan laitumelle vedet ja sähköt talolta käsin. Ensi kesäksi harkinnassa on tehokas akkupaimen. Viime kesänä rakennettu laidunkatos näyttäisi toimineen ja kestäneen nelikon temmellyksen hyvin, pahnat vain poiskeräten ja se riittää. Langat jätetään varmasti tänäkin vuonna paikalleen, tarkistetaan sitten keväällä, tarvitseeko jotain eristimiä tai tolppia uusia.

Hahaa, tänään ostettiin muuten ravihevonen! Ei sentään omaan talliin, mutta seuran kanssa ostimme osuuden SRL:n kimpasta R.R.Nykäisy. Hauska päästä seuraamaan Nykän ja tiimin toimintaa :)

Puolivälissä!

Laskuria vilkaistessa huomasin, että aika lähellä puolta väliä mennään Murun kanssa. Tiineyspäiviää on tänään takana 169 ja edessä 166. Istukan pitäisi nyt olla täysin valmis (yleensä se on sitä 150 päivän päästä tiinehtymisestä) ja kohta ollaan 180 päivässä, jolloin sikiö on nelinkertaistanut painonsa vain 30 päivässä. Sillä on silloin jo selkeä häntä ja harja ja sen on beaglen kokoluokkaa. Näiltä sivuilta löytyy hyvä kuvasarja varsan kehityksestä kohdussa.

Masuasukin kasvu on nyt nopeaa jopa 200-300 grammaa päivässä! Hurjaa. Lueskelin taas Lillkvistin Ruokinnalla tuloksiin kirjaa tamman ruokintaan liittyen ja tarkastin Murun syömisessä lähinnä valkuaisen märää tai no palauttelin laidunkauden jälkeen ruokintaan taas greenlinen, jossa hyvää valkuaista maistuvassa muodossa. Lisäsin myös E-vitamiini (+ sinkki ja seleeni lisän). Odottelen edelleen tämän vuoden heinäanalyysin tuloksia, jotta voisi tehdä kunnon laskelmat ruokinnasta. Tamman ravinnontarvehan lisääntyy voimakkaasti tiineyden loppupuolella. Minkälaisia ajatuksia Sinulla on kantavan tamman ruokinnasta?

The fetus has quadrupled its weight in just 30 days. Mane and tail hairs have appeared; it's about the size of a Beagle.


The fetus has quadrupled its weight in just 30 days. Mane and tail hairs have appeared; it's about the size of a Beagle

Rokotus ja tiineystarkastus

Johan taas kesti.

Ilmari kävi kuitenkin suunnittelun mukaisesti perjantaina 31.10. niin kuin aikaisemmin kirjoittelin. Hoidettiin Kuplan rokotukset, Bellan rokotus ja samalla katsottiin myös masuasukin tilanne. Päädyttiin kuitenkin ultran sijaan tarkistamaan tiineyden tilaa käsin palpoiden. Laitettiin varmuudeksi astutusliinat, sillä kuten sanoin, en osannut arvioida Murun suhtautumista ilman pakkopilttuuta tehtävään tutkimukseen. Antoi ihan kivasti laittaa liinat eikä kyllä oikeastaan tykännyt lainkaan kyttyrää vaan tutkimus sujui täysin ongelmitta.

Tiineys on edennyt normaalisti ja sikiöpussi ja varsa oli kooltan sitä mitä näillä viikoilla pitääkin. Ultra olisi toki ollut ihan kiva, mutta ei tässä vaiheessa välttämätön, joten tällä kertaa näin. Katsotaan nyt sitten tuleeko jossain vaiheessä käytyä vaikka Orimattilassa ultrauksessa. Luin juuri, että toisen ja viimeisen kolmanneksen aikana tutkimukset voidaan tehdä myös vatsanpeitteiden läpi ja että peräsuolen kautta ultraamalla saadaan sikiön asennon vuoksi tutkittua viimeisen kolmen kuukauden aikana enää varsan päätä ja siinä esim. silmän kokoa tai kaulavaltimon sykettä.

Kun tiineyden kanssa ei ollut mutkia matkassa annettiin se virusaborttirokote eli EHV1-rokote. Seuraava rokotus on sitten tammikuussa ja samalla annetaan myös Miran perusrokotteet.

Kyselin ennen rokotusta vielä luomisriskistä, Ilmari totesi sen olevan todella vähäinen 0,0 jotain prosenttia eli luomisen todennäköisyys rokotuksen vuoksi on aika marginaalista.