Klinikkakäynti

Eilinen klinikkakäynti oli lopulta melkoinen koettelemus vaikka itse käynnin syyn näkökulmasta pelkkää positiivista. Siis aikataulussa oltiin ja hevonen käveli ominaiseen tapaansa koppiin kuin unelma. Matkalla vaan alkoi sellainen poukkoilu. Koko koppi heilui enkä keksi että mistä nyt sai päähänsä vieroksua kuljetusta kun yleensä matkustaa oikein mukavasti? Takasuojat oli pitkästä aikaa käytössä kun matka oli vähän pidempi ja niistä oli sitten pitänyt päästä eroon. En tiedä olivatko ne sitten häiritsevä tekijä vai mistä tuuli? Pysähdyttiinkin kerran ja siinä muru oli kyllä ihan rauhassa ja kommunikoitavissa. Tosin likka ei ole viime päivinä muutenkaan ollut oikein oma itsensä. Joko meillä on serious trust issues johtuen kärryhässäkästä, kiima tekee kiukkuiseksi tai sitten pienellä ei kaikki ole kohdillaan ja joku tekee kipiää. Perillä selvisi, että oli rempaissut itseltään teutoessa kengän jalasta. En vieläkään keksi miten, mutta jotain on höseltänyt pogoillessaan. Eikä siinä nyt vielä mitään, seisoi tutkimuskäynninkin pakkopilttuussa suht okei, mitä nyt kyseistä jalkaa nosteli. No ei ihme että oli levoten kyydissä ja vähän pilttuussakin! Rempoillessa oli astunut käänteisen päälle joka oli siis uppoutunut kavion etuosaan ja tietty verekselle saakka. Eli haudontaa edessä. Janne on onneksi tulossa jo tiistaina, katsotaan sitten tarvitaanko jokin pohjallinen tai muuta vastaavaa. Nyt sitten saa seistä tarhassa haudepakettinsa kanssa jota vaihdetaan kerran päivässä. Märkä animalintex, pinteli ja jesaria. Tulee taas uusia taitoja haltuunotettua kun pitää saada haude pysymään paikallaan...
Sitten itse asiaan. Leena oli yhtä mukava kuin puhelimessa ja avustaja myöskin. Käytiin perustiedot läpi sekä hevosesta että siihen liittyvistä suunnitelmista. Leena kertoi, että on tuntenut Murun kasvattajan nuoresta saakka. Kirjattiin ori papereihin ja käytiin itse tutkimukseen. Rektaaliultra tehtiin ja kohtu ja paikat muutenkin olivat varsottamisen kannalta juuri niin kuin pitääkin. Kiima itsessään oli varsin alkuvaiheessa, follikkeleita oli useita ja ne olivat vielä kovin pieniä. Follikkelit kypsyvät munasarjassa eli kasvavat kokoa ja pehmenevät ennen ovulaatiota. Ja sitten alkaakin olla aika. Leena oli sitä mieltä, että tämä kiima varmasti on ns. kevät kiimoja, jotka kestävät pidempään. Eli nyt tulisi seurata kiiman kestoa ja sen päättymisestä laskea kiimojen välinen aika joka yleensä, toisin kuin kiiman pituus on melko vakio 14-16 päivää. Leena arvioi, että ajankohta siemmennykselle tuomiselle olisi toukokuun puoliväli. Klinikalta tilaavat sitten tavaran Sammalistosta oikeaksi ajankohdaksi.

Kyselin samalla vähän ell-hinnoista varsotukseen liittyen. Koko homma maksetaan vasta syksyllä, mikä sopii mainiosti tämän hetkiseen lompakkoon (vai onkohan sitä koskaan parempaa hetkeä?). Homma on halvinta niin kuin me sen olemme päättäneet tehdä eli kotimaisella oriilla. Siemennys itsessään maksaa noin kolmesataa ja hoitopäivät ovat 15€ päivä. Toivottavasti selvitään vain yhdellä kerralla. Sitten on tietenkin vielä tiineystarkastus (toivottavasti sekin jää yhteen), mistä sitten oma veloituksensa. Olipa huojentavaa kuulla, että kaikki oli ok. Viimeaikaiset koettelemukset ovat saaneet vähän pessimistiselle kannalle. Nyt ainakin esteistä ensimmäinen on voitettu ja siementämistä voidaan yrittää. Jei. Kengittäjä tuli nappaamaan omille teilleen lähteneen kengän pois, milloin todettiin, että on uponnut ja vaatii hoitoa. Katsottiin pakettikasaan ja sain Animalinteksejä matkaan. Betadinea kotona onkin.

Sen jälkeen lastaus. Arvasinkin että tokkopa kiipeää menomatkan jälkeen kyytiin niin kuin yleensä. Parikymmentä minuuttia tehtiin jalka kerrallaan työtä, onneksi olin kaukaa viisaana ottanut herkkuja mukaan ja liinakin meillä oli. Klinikan avustaja tuli ystävällisesti auttamaan kun tenän tehnyt Muru seisoskeli lastaussillalla. Ei mitään paniikkia eikä muutakaan. Vain tenä. Tuli muutaman päivän takainen ojanylitys mieleen - minähän en tuosta mene ja piste. Ei auttanut raippapaine takaa ei herkku edestä. No pari askelta aina saatiin ja jalkaa kerrallaan nostamalla ja lopulta laita sivuun laittamalla tuli kytiin. Kyydissä taas ihan rempsikkana jäi sisälle. Ajettiin vahingossa väärään suuntaa mistä seurasi vartin ylimääräinen kierros ennen kuin löydettiin sopiva paikka kääntyä. Meno oli aika rauhatonta kunnes päästiin suoralle tielle. Likka ei kuitenkaan ollut lähellekään sitä hikeä kuin mennessä. Toinen ehjäksi jäänyt kuljetussuoja oli mystisesti avaamatta poissa jalasta. Mistä tulikin mieleen, kuinkahan paha näky olisi ollut jos kuljetusuojia ei olisi ollut? Toisaalta jos suojat ovatkin olleet aiheuttava tekijä?

Kuvat jäi kaikessa hätikässä ottamatta vaikka olin ajatellut että olisi mukava ottaa näpsy tai kaksi vaikka klinikalla. Annette oli mukana ja hyvä niin, Sami tietenkin meillä kuskina. Porukka olikin tarpeen.