Laskuri näyttää + 4

Varsomislaskuri näyttää nollaa. Mennään siis päivissä neljä yli. Merkkejä löytyy, vahatipat antavat odottaa, rauhattomuutta ilmassa, mutta se vaikuttaisi tänään hyökänneiden ötököiden syyltä enemmän kuin yöllä odotettavan varsomisen Sami tosin on sitä mieltä että tänään tapahtuu.

Päivän kuva on valvontakameran satoa ja tulee tässä.

Vanhuus ei näemmä tule yksin, kun yövalmominen alkaa jo ottaa koville. Olen reilu viikon heräillyt parin tunnin välein kamerasta tilannetta katsomaan. Taitaa olla parempi lähteä hetkeksi lepäämään niin jaksaa taas yöllä heräillä!

Kukkuu - terveisiä kaksiosta!

Kukkuu! Mitä SÄ siellä pehkuissa teet? Eikös tää oo mun kaksio? Kyllä mä ymmärrän että on puhtaat, uudet pielukset, mutta mamma sulle on ihan omat sängyt, eikö? Jätä vaan mulle näiden vällyjen mylläys mahdottoman korkeiksi kasoiksi, paljaaksi pohjaksi ja seinälle nouseviksi valleiksi. Pyörinää, hyörinää, makoilua, möyhimistä ja ilta- ja yöpalaa siittä verkosta. Vähän joskus ärsyttää kun sitä ei saa tyhjennettyä niin nopeesti ku haluis, mutta on siinä hyvät puolensakin, ei meinaan lopu ihan het kesken. 

Mamma kattelee kuulema mun yösyömistä jo toista viikkoa. On kuulema koukuttunu ja vähän jännittynytkin. Mitähän se nyt silleen? Ihmekös se tuntuu välillä siltä että joku niinku tuijottais! Helpottavaahan se on tietää et se on mamma vaan, eikä mikään hurja peto. 

Kyllä mä ihan mielellään syön tosta kupistakin. Mamma tosin näyttää vähentäneen mun pöperöä tai no siitä on jätetty sitä raskaampaa murkinaa pois. Se höpöttää jotain siitä, että on helpompaa synnyttää kun ei vedä ihan ruokaövereitä. No mulle maistuu toi vihreekin mössö ja pellava tekee aina hyvää. Onhan täs jo kieltämäti vähän tukalat paikat! Mamma kurkkii alvariinsa noita mun tissejä ja mä en nyt kyllä tykkää, että niihin kosketaan. Sunnuntai-iltana se vouhkas jostain vahatipoista, että olis niinku jo pienen pienet helmet ilmaantuneet, mutta taisivat olla vasta maitoa vähän. Jotain se sitten kuitenkin tarkemmasta valvomisesta höpötti. Mä en tiiä mistään tipoista, mutta on mulla vatsanahka ainakin niin venyny, että, tuntuu että ois köli kasvanu mahan alle. Mamma ihmettelee sitäkin toki. 

Tänään kävi kaks ihan pientä harjailijaakin ja sain niiltä tosi monta porkkanaa. Aika rohkeita niin pieniks ihmisiks.Ja mähän rn sano no porkkanoille. Ihan mielellään sitä muutenkin rapsututtaa itteensä.

No, oli kuin oli, laskin just, että meillä on Pikku-Murun kanssa jo 340. päivä alkanu. Kyllähän sen vois tässä jo hiljalleen tavata ihan silmästä silmään! Vähän jännäksihän se vetää itselläkin.

 

Aurinkoinen ilta

Mamma nautiskeli kevät-illasta tänään. Käytiin illan päätteeksi kävelemässä ja selvästi ei oikein jaksais kulkea... 

Odotellaan.

332 päivää ja loput tuntuvat kestävän ikuisuuden

Todellakin, päivät noin kolmensadan kohdille tuntuivat siedettäviltä ja odotus vain hetkittäin pakahduttavalta, mutta nyt alkaa olla odottavan aika pitkä!

Olen Facebookin varsat ja varsojat ryhmässä ja siellä alkaa olla jo melkoinen vilske. Jos ei päivittäin niin ainakin melkein, joku laittelee kuvia suloisista vastasyntyneestä. Muutama suru-uutinenkin on postattu keinoemon etsinnän muodossa. Pieniä uusia merkkejä edessä olevasta Miralla on, takapään lihakset alkavat löysistyä ja ulkosynnyttimet turpoilla. Nisät ovat kuitakuinkin entisellään, eilen utareet olivat pienentyneetkin, Sami tuumi, josko kylmä keli voisi vaikuttaa asiaan. Tänään utareet olivat taas turpeisemmat, nisissä ei mitään turvotettelua tai muutakaan.

Viime yönä Mira oli aavistuksen levottoman oloinen, tai sitten se olin minä. Tässä kuva tältä illalta. Muutamana iltana on ollut yhteyshaasteita, paljon pätkintää. Nyt täytyy varmasti alkaa säännöllisempi valvonta. En haluaisi missata h-hetkeä. Mainitsemassani FB-ryhmässä on ollut jo useampi aamuylläri tallissa odottamassa.

Vatsan asento alkaa olla jo kölimäisempi, eikös sekin ole yksi lähestyvän synnytyksen merkki, varsahan kääntyy tosin usein vasta avautumisvaiheheessa, olen ymmärtänyt. Kyllä siellä pikku-murulla alkaa varmasti ahdasta jo olla. Vähemmän liikettä tuntuisi kuin varhemmin, mutta toisaalta liikkeet ovat aika isoja. Ehkä sieltä vielä varsa tulee eikä pyöröpaali :)

En lähtenyt hankkimaan PH-mittausliuskoja, mutta nyt alkaa tuntua, että pitäisiköhän vielä sittenkin? Niiden avulla (esim. Akvaarioliikkeistä saatavat veden PH-mittaukseen tarkoitetut) pitäisi maidon PH-arvosta selvitä miten lähellä varsominen on, mitä pienempi PH-lukema sitä lähempänä tapahtuma. Samoin keinona olisi lämmön mittaukset, mitenköhän oli, alempi vai korkeampi lähestyvän synnytyksen hetkellä?

Alkaa olla jo lähellä

Laskurin mukaan enää kuusi päivää. Tiineyttä takana siis 329 päivää! Miten onnekas saa olla, että kaikki on mennyt tähän saakka hyvin! Kovasti olemme seuraillessa merkkejä ja jatkaneet kävelyretkiä. Tissit ovat alkaneet täyttyä, mutta eivät vielä ole mitkään pullukat tai nistä sivuille päin kääntymässä, mutta tänään aamutallissa huomasin ensimmäistä kertaa, että toinen nisä oli vähän tumma eli kostea. Tähän mennessä ovat olleet ryppyisiä ja kuivia. Miran edellisestä varsomisesta on vain tieto, että varsa on tullut täysiaikaisena ja synnytys on ollut normaali. En siis tiedä tapaako kehittää vahatippoja, tiputella maitoa pitkän aikaa ennen vai tulla tupsahtaako maito vasta synnytyksen yhteydessä?

Ensimmäinen pitkästä aikaa tapahtuva muutos tuo toisen nisän tummuminen kuitenkin, ilmeisesti siitä on jotain vuotanut, eipä tuo muuten tummuisi ja kiiltelisi. Nisän päässä ei kyllä ole mitään ja toinen edelleen kuiva ja ryppyinen. On tää niin jännää.

Kylässä@Riders-Inn

Lupailin aiemmin kirjoitella/laittaa kuvia myös Kuplejasta ja Annettesta.

Kävimme tosiaan kuun taitteessa ensin treeneissä ja sen jälkeen kisoissa Hyvinkäällä Riders Innin hulppeissa tiloissa. Pihapiiri on vielä muovautumaan päin, mutta hevosilla ja harrastajilla kyllä on hienot puitteet!

Tässä ensin pari kuvaa Annetten valmentajan Veera Ihatsun pitämistä treeneistä 28.3.2015

sekä sitten itse kisoista 2.4.2015 parin paikalla olleen kuvaajan näkökulmasta:

Hieno pohja ja hyvä kisakalusto, oli mukava käydä sekä treenailemassa että kisoissa, vaikkei itse ratsaille päässytkään!

Videovalvontaa ja varsonnan odottelua

Maanantaina saatiin asennettua kamera kaksiota kuvaamaan. Tässä kuvaa pimeästä tallista tiistaina sekä videoklippi tältä päivältä. Tiukka rutistus kaikkine säätöineen, mutta kameran laatuun olen kyllä oikein tyytyväinen.

Eilen saatiin leviteltyä myös oljet, ei näytä niin karulta kuin tuo turvepatja infrapunakuvassa. 

Sisätilan valvontavalmiudet siis ovat kohtuudella kunnossa, mutta jos mamma päättää että ulkona ois kiva, siihen ei ole mitään teknologia-apuja. Mietinkin pitääkö järjestää jotkut valvontavuorot? Toisaalta meillä on kimppatarhaus ja uskon Murun olevan niin yksityisyyden kaipuinen, että pitkittää kunnes pääsee oman kaksionsa rauhaan.

Paljon varsontauutisia on kuulunut, saapa nähdä milloin itse pääsee niitä kertomaan?

Pallerosta, pulleroista, punaruunikkoa

Juuri laitoin noita kuvia edelliseen postaukseen, mutta tässä tulee kymppikuvahaasteen seitsemäs kuva eli kolme kuvaa kesään! Kuva on tiistailta eli pitkästä aikaa jopa oikealta kymppikuvapäivältä. Postauspäivä sen sijaan on taas jotain muuta. Kännykkäkuvien laatu ei päätä huimaa, mutta itse asian niistä varmasti huomaa.

Palleroista, pulleroista, pehmeää ja pörröistä. Niistä on murut tehty.

Päästä muru alkaa jo olla Kesä-Miran näköinen, mutta muutoin ollaan vielä aika pehmoisia tummaruunikoita. Ehkä sitten joskus jussina... 

Väristä puheen ollen. Mahtaakohan punaruunikoiden vanhempien varsoista koskaan tulla muuta kuin punaruunikoita? Keskusteltiin tuossa asiasta ja veikkailtiin samalla merkkejä. Sami sanoi, että tulossa on kaksi sukkainen pikkutähtipää. Oikea unelmien täyttymys mulle olisi neljän täyden sukan ja leveän läsin pikkuinen. Muistelisin että Annettekin toivoi jotain sellaista. Todennäköisyys vähämerkkiseen punaruunikkoon, joka on talvella tummaruunikko on kuitenkin melko suuri.

Eiliseltä on pakko laittaa hassujen hepsujen tarhailuvideo. Kyseessä on tallinkyljessä olevan hiekkatarhan laajennus, joka tosiaan viime viikonloppuna tehtiin, kuten kirjoittelin. 

Iloinen olen siitä, että keskiviikkona varmistui tuleva varsakamu äiteineen Miran ja Pikku-Murun kaveriksi Koivulaan. Vielä hauskempaa on, että pikkukaveri on myös Concretosta! Mikäli kaikki menee siis niin kuin toivomme, on meillä Koivulassa Concreto-sisarukset kirmailemassa ja yhdessä kasvamassa. Arvotan pikkuisten pikkukaverit tosi korkealle, joten syystäkin iloitsen. Toivottavasti tammamammat tulevat juttuun keskenään ja varsat syntyvät tähän maailmaan terveinä ja saavat toisistaan kivat kaverit kirmailuun. Lasketut ajatkin ovat kahden päivän päässä toisistaan joten ikäkin mätsää näillä tulevilla kamuilla.

Tänään käytiin muuten kisoissa Riders-Innillä Hyvinkäällä. Kupliksen viime viikon treeneissä sinne jäänyt martingaalikin onneksi löytyi tallesta. Nyt en enää jaksa enempää siitä postailla kun kutsuu nukku-matti, mutta miljöö on niin hieno valkoisine hiekkoineen jne. että vaikka tämä blogi kertookin murusta, taidan tuoda tänne kuvaterkut Annetten ja Kuplan valmennuksesta/kisoista tässä päivinä seuraavina.