Kuusi kuvaa kesään!

Kymmenen kuvaa kesään - haastiksen vuoro. Vuorossa kuva 4, Sadun matikkapäänkin mukaan kuusi kuvaa jäljellä.  Nähdessäni eilen Facessa Tiian Norvegijan vauvamassun, (Norjalla ja Mirkulla on vain kahden päivän ero lasketuissa ajoissa ja sama sulhanen, Concreto) ajattelin, että onpas sillä jo iso massu verrattuna meihin, mutta tänään huomasin, että totta tosiaan, alkaahan tuo Mirkkulinkin massu jo oikeesti näkyä!

Toinen minkä olen huomannut paisuneen toden teolla on takamus, siis Murun :)
Kun pääsen joku kerta kotikoneelle, laitan vielä sellaiset ennen ja jälkeen kuvat niin näkee eron.

Massu

Tässä vielä kaksi ekstra kuvaa ulkoa!

Onnistuin nappaamaan kuvan juuri kun Muru sulkee silmänsä, mutta massu näkyy :)

Tässä nyt ei mahasta tietoakaan, mutta muuten vain murunen!

Jouluisia puuhia

Koivulan hevoset pääsivät uuteen tarhaan jouluaaton kunniaksi. Pohja oli jo jäätynyt sen verran, että toistaiseksi maavarainen tarha (mahdollisesti hiekkatarhaksi myöhemmin) oli hyvä ottaa käyttöön. Tarha jatkuu suoraan tallitarhasta eli hiekkatarhastamme, johon pääsee suoraan tallista.

Tästä kuvasta tuo tarhan laajennus ja väliaita näkyvät kenties parhaiten. Eli tuosta tallinkulmalta pääsee nyt uuten tarhaan, mutta väliaidan saa myös kiinni, mikäli haluaa esim. rajoittaa vapaata ruokailua tai muutoin vain erottaa väkeä toisistaan, kuten joskus on tarpeen.

Tarhaa on vielä mahdollisuus jatkaa pidemmällekin, mutta aitasimme sen nyt näin, katsotaan sitten myöhemmin jatkoa. Tarhassa on nyt sekä avointa aluetta että tutkittavaa ja puuhailtavaa puiden, kivikasan ja pienenpienen korkeuseron muodossa. Hyvin näyttäisi kelpaavan kun on vähän muutakin kuin tasaista tienoota. Piehtarointialue on jo löytynyt. Säilöpaali siirrettiin uuden tarhan puolelle. Meillä oli käsipelillä hieman hankaluuksia ja jouduimme sijoittamaan sen tässä vaiheessa puiden siimeekseen, hyvin sen pariin näyttäisi kuitenkin kahdesta neljään hevosta mahtuvan rungoista huolimatta.

Sami ja Aaron tekivät uuden näppärän kehikon paalille se muodostuu nyt osista joita voi lisätä tai poistaa paalin syömisasteen mukaan.  Kussakin osassa on aina kaksi paneelia päällekäin. Kehikon pohjalla on trukkilava, johon saa kiinni verkon (joka kaipailisi jo kyllä paikkaamista).

Aamuisin, varmistaaksemme myös pahnanpohjimmaisen Taika-suokin syömisen, lisätään myös irtoheinää kasoihin, mutta niin kuin tästäkin kuvasta näkyy, kyllä Taika paalillekin pääsee.

Mira on päässyt joulun aikaan useille lenkeille ja nauttii kovasti. Masuasukki alkaa jo ottaa tilaa, kun tallitoppis otettiin käyttöön, huomattiin, että sen säädöt ovat tapissaan. Se on ollutkin vähän napakka 145 senttinen, Tänään mammalle vaihdettiin käyttöön Kupliksen tallitoppis, sillä on nyt HIHSistä ostettu uusi kaulakappaleellinen Horsewaren toppis käytössä joten voitiin lainata tuota Horse Comfortia.

Meillä kävi aaton aattona yksi urakoitsijaehdokas laitumien tekoon liittyen, olenkohan kirjoitellut siitä, että tavoitteena on, että saisimme omaan pihapiiriin laitumen? Nyt laitumemme ovat kyllä välittömässä läheisyydessä, mutta suora näköyhteys puuttuu. Mikä olisi ihampaa kuin katsella keittiön ikkunasta alas omaan "laaksoon" jossa lauma laiduntaa! Alue on kuitenkin entistä metsänpohjaa ja tarvitsemme siis apuja sen laitumeksi tekoon. Tällä hetkellä ajatus on alueen (n. 1.5 ha) jyrsiminen jonka jälkeen kalkitus ja kylvö.

Vaihteeksi muutama kuva myös Kuplejasta ja Annettesta joulupäivältä, pientä taivuttelua peltojuoksutuksen jälkeen kentällä.

Antonkin pääsi vähän kyytiin 

Jouluaattona pääsin Taikan selkään joulumaastoilemaan, laitetaan nyt siitäkin lähtökuva, oltiin Annetten kanssa kaksin kotosalla, joten yhteiskuvaa ei saatu. Lähtöhetkellä sää oli mitä mainioin, takaisin tullessa sitten oltiin lumikerroksen peittämiä ratsukoita! Mahdoton pyräkkä.

Mukavia pakkaspäiviä ja vuoden vaihdetta!

Mammajumppaa ja lastailua, aamukammassa 122 päivää

Pääkolmantena jalkana töitä ja välissä vähän jouluakin, pääsen siis vasta nyt kirjoittamaan viime sunnuntaista. Tänään jäljellä tosiaan 122 päivää! Kuukauden verran siihen kun pikkuvarsan liikkeet voi jo nähdä mamin vatsan läpi, hui. Aika juoksee ei vain joulun jolkotellessa luoksemme jo kolmen yön (!) päästä, vaan myös tiineyden etenemisen suhteen. Hankintoja ja valmisteluja edessä. Karsinoiden yhdistäminen varsomiskarsinaksi, valvontakameran hankinta (ehdotuksia hyvästä vaihtoehdosta?) lisäkarsinoiden teko tai ostaminen...

Torstaina Janne kävi kengittämässä, muut saivatkin uuden kierroksen talvipopoja kavioihinsa keskiviikkona. Laitettiin Miralle nyt myös takakengät, että mamma pysyy pystyssä talvisimmissakin keleissä. Kavioiden ulkosyrjät olivat kengättöminä kuluneet aika olemattomiin, Janne sai kuitenkin kengät järkevästi paikoilleen. Mirahan ei suuresti hivuta, mutta kolauttelee eteen sitäkin enemmän, jotain tasapainotusta mamma on nyt itselleen tehnyt kun on kiertänyt ulkosyrjälle jotenkin enemmän noin kengättä. Täytyy seurailla liikettä. Muutoin mamma kyllä on elämänsä kunnossa, selkä tuntuisi olevan hyvä, ei vedä juuri lainkaan kireälle notkolle joka välissä ja elopainokin on parempi kuin sillä aikanaan hankkimallani rimppakintulla. Lihasmassaa toki voisi olla enemmän, mutta treeni on sen verran kevyttä, ettei muuta voi odottaakaan.

Mutta viime sunnuntaihin ja mammajumppaan. Murua ei ole vähään aikaan kiikutettu mihinkään, joten kun Kupla ja Ane tulivat aamuiselta maneesireissulta, päätin lastata Miran pitkästä aikaa. Jos olet lukenut aikaisempia tekstejämme, tiedät, että jonkinmoisia kuljetushaasteita meillä on ollut. Btw. Traileri tulee katsastaa ennen vuoden vaihdetta. Sami on korjannut kaikki sähköt ja tsekannut jarrut, toivotaan, ettei mitään ongelmia ilmene. Sähköhaasteitahan meillä on ollut ja syykin selvisi, ihan vankkurin alla johdot olivat lähes puhki kuluneet yhdestä kohtaa, ei ihme että kosketushäiriön tapaisia on ollut ja auton sulakkeet ovat paukkuneet. Sähköt uusittu tätä ennen 2012 juuri ennen traikun ostamistamme. No nyt pitäisi olla kunnossa ja onhan tuo toiminutkin.

No niin, mutta siis lastaukseen. Annette meni jo murun kanssa edeltä pihalle siltaa haistelemaan ja totesi, ettei paljon mammaa kiinnostanut. Vein palkintopöperöt traikkuun ja otin Miran matkaan, vähän ponnetonta taisi olla kulkuni kun muru lampsi ensin ohi. No ei kun takaisin ja kerrasta sisälle herkuille. Puomi ja silta kiinni ja hetki harjoitusta. Rauhallinen mamma, ehkä pienen pientä raksutusta kuului Miran päästä, muttei suuria levottomuuden merkkejä. Hienoa! Täytyy seuraavaksi käydä jossain pyörähtämässäkin, ei tee yhtään pahaa pitää liikkumisvalmiutta yllä. 

Kopittelun päälle oli kiva päästä jumppaamaan. Ensin toki käveltiin ja tehtiin vähän temppuharjoituksia, sitten rauhaisaa ravia... Videokin olisi kiva laittaa, täytyy jumpata se puhelimesta johonkin jaettavaan paikkaan ensin. Täytyy siis palata!

Ja sitten räväkämpiä jumppaliikkeitä.

Päivitys jouluyöltä 24.12.2014 video löytyy tästä.

10 kuvaa kesään haaste, kuva 3

Kymppikuva -päivä meinasi melkein unohtua... Tässä tulee Murun kolmas kuva, eli vielä 7 kuvaa kesään ja kärpäsiin. 

❤️❤️❤️

Edelleen ollaan aika pikkumasuisia eikä muutoinkaan kovin isoja. Painoa on kyllä kertynyt, mutta ottaen huomioon minkälaisesta "rimpulasta" puhumme, ei se haittaa. 

Sen verran huomaa, että satula/lapasuojus/juoksutusvyöt eivät meinaa entiseen tapaansa mennä kiinni. Inhottavat lapakulumat jo tässä vaiheessa loimikautta ... Arvelen vähän käyttää lapasuojusta kun eka kesänä lähti ihoa sään päältä, kun en ajoissa huomannut, että oli tehnyt hilsettä/hankaumaa iholle, josta jäi sitten tukku karvaa käteen karvan lähdön yhteydessä... Ja loppu näkyy valkoisena säässä hamaan loppuun saakka.

Huomenna jätänkin mamman kolmeksi päiväksi muiden hyvään hoitoon kun lähden työmatkalle kampusten pariin Hollantiin.

Miralle hoitaja

Miralla on hoitaja! Ensimmäinen laatuaan sitten meillä olon. Tähän saakka tammamamman hoito on ollut itseni tai muun talon väen vastuulla. Nyt saimme Koivulaan Ainon. Aino on reipas 12-vuotias naapurin tyttö ja käy avittamassa tallin teossa ja hevosten hoidossa, taitaa nyt olla kolmas viikko meneillään. Hieno homma! Erityisesti Aino saa tosiaan keskittyä Miraan. Miran kanssa Aino on päässyt rapsuttelemaan ja puunamaan (Mira tykkää) sekä Miraa liikuttamaan. Kävelylenkit ja juoksuttaminen näin alkuun. Mira olikin ensimmäinen hevonen jota Aino pääsi juoksuttamaan. Mamma osaa onneksi käyttäytyä. Tosin välillä intoa riittää juoksutuksessakin eli skarppina pitää olla.

Annette on ohjeistanut Ainoa tallihommiin ja Miran kanssa toimimiseen. On kiva saada vähän apuja. Meillä ei Koivulassa ole oman tallin väen lisäksi aiemmin ollutkaan apukäsiä.

Aino on päässyt Mira-Murun kanssa touhuamisen lisäksi ratsastamaan Taikalla. Myöhemmin Aino saanee ratsastella vähän myös muilla.

Huomasitko muuten jo uuden hienon bannerin? Siitä kiitos Emmalle :)

Ja niin saapui valkeus!

Ottaako pimeys jotain muuta päästä kuin vain minua?

Kun lähdet töihin on pimeää, kun pääset töistä on pimeää. Töissäkäyvälle ainoa mahdollisuus liikkua hevosten kanssa luonnonvalossa on viikonloppu. Maastoillahan voisi illalla kypärälamppujen kanssa, mutta tänä syksynä/talvena on tullut tehtyä sitä todella vähän. Liian synkkää ja pimeää, lumi tosin teki vähän valoisampia näistä meidänkin katuvalottomista tienoista. Tavoitteellista ratsastusta tai hevosten liikutusta näillä leveyspiireillä jos ajattelee ei voi kuin sanoa, että onneksi on keinovalo! Meillä on ollut ihan kohtuullinen valaistus kentällä, mutta joitakin päiviä sitten saapui tosi valkeus! Sami sai uudet valotolppien jalat valettua ja tolpat valokiinnikkeineen pystytettyä. Jee!

Nyt meiltä löytyy kentän laidalta valo lyhyeltä tallin puoleiselta sivulta ja pitkältä tien puoleiselta sivulta. Yhdessä ne tuovat valoa aikalailla enemmän kuin aiempi pelkkä lyhyen sivun valo. Uusi pitkän sivun valo on kaiken lisäksi todella paljon isompi ja tehokkaampi kuin vanha. Sami muistelisi, että se olisi jopa 400 wattinen. Onhan to aika iso mötikkäkin, kuten kuvasta näkyy. Valotolppa on tehty lipputangosta ja lipputanko mekanismilla. Eli tanko kaatuu alas, jotta lampun voi vaihtaa tai sitä voi huoltaa. Sähköistys on vielä toistaiseksi jatkoroikkavirityksillä, mutta täytyy viimeistään ensi kesänä kaivella piuhoitukset maahan ja koittaa saada valaistus katkaisimen päähän.

THE valo. Kyllä valaistuu!

Pitkän sivun valo etäämmältä 

Lyhyeltä sivulta katsottuna (kuvan ottohetken jälkeen lyhyen sivunkin valotolppa on tosin uusittu)

Näyttääpä maisema talviselta. Kenttä on onneksi aika kivassa kunnossa, ei mahdottoman kova eikä liukaskaan. Ihan laukkakunnossa edelleen. Tällä viikolla tulee kuulemma sadetta, joten eiköhän tuo lumi tuosta vielä sula.

Tässä kännykkälaatuinen dokumentaatio jatkuu. Valaistus tositoimessa:

Täytyy ottaa kunnon kuvia kunnon kameralla, eihän tuo ole kuin suhrua. Näkee siitä kuitenkin ehkä sen, että kyllä nyt näkee mennä :) Viikonloppuna Sami teki säätöhommia ja sai Akista kaveria kun Akin ja tytöt tulivat ponin kanssa kenttää käyttämään. Lyhyen sivun tolppa vaihdettiin ja pitkän sivun lampun  asentoa muutettiin. Ongelma on, että se tuli himppasen liian lähelle kenttää, eli koska valotehoa on paljon ja valo näyttää kauemmas jää etualalle vähän varjoa. Asia parani jonkin verran säätämällä lampun kulmaa. Toisen lyhyen sivun pääty jää edelleen vähän varjoisammaksi, mutta onhan se jotain ihan muuta kuin oli vain yhdellä lampulla. Kyllä tohtii sanoa että nyt näkee ;)

Kilppailuviikonloppu

Tänä viikonloppuna touhuilu jatkui klippailun parissa niin kotona Koivulassa kuin muuallakin. Pari viikkoa takaperin klipattiin Kupla, viime viikolla aloittelin Taikan klippauksen kaulasta ja lauantaina jatkoin Taikan loppuun. Aamulla ennen klippausta käytiin kuitenkin Murun kanssa peltolenkillä. On se niin mussukka tuo meidän mamma.

Ostettiin Johannan kanssa kimppaklipperiksi Globuksen johdoton klipperi. Globukseen päädyin oikeastaan Ruuhkavuosiratsastajan pari vuotta vanhan postauksen kautta. Klipperi tosin ei ole sama, sillä niitä ei enää saa, mutta merkki kuitenkin. Viime talvikaudella klippasimme DeLavalin lainaklipperillä, järeällä ja kovaäänisellä pelillä. Tehokas ja nopea, mutta samalla painava ja äänekäs. Globus hankittiin Konitorilta. Kyseessä ei siis ole mikään kallis tehokone, mutta kolmen hevosen klippauksen jälkeen olen kuitenkin varsin tyytyväinen kyseiseen laitteeseen. Paketissa tuli mukana kaksi terää, meille oma ja Johannalla oma. Lisäteriä saa Konitorilta niin ikään. Yhdellä latauksessa on hyvin pystynyt klippaamaan yhden hevosen ja vähän toistakin (jos ei ole muistanut välissä ladata niin kuin minä) ja johdoton kone on kieltämättä aika näppärä klipatessa. Lisäksi ääni on tosi maltillinen, kovemmallakin teholla. Näin harrastelijaklippaajana olen oikein tyytyväinen.

Tässä kampaamossa ollut Koto Taika. Viimeistelyt jäivät siinä juuri töihin lähdössä olleen Taikulin osalta tekemättä, mutta täytyy hifistellä ja viimeistellä tässä joku ilta. Saattaa olla, että lautaselle ilmestyy silloin joku kuviokin, viime vuonna se oli sydän - tietty. Taika onkin klippauksessa melkoinen likka, muuten niin levoton seisoja torkkuu klipatessa käytävällä ja vielä ilman korvatuppoja, oikein nauttii siitä että parturoidaan. Hassu tyttö.

Tänään vuorossa oli Misti.

Mistin klippaushistoriaa ei ollut tiedossa, mutta melkein yhtä rauhallinen tamma oli vuorossa kuin Taikakin. Pelkät pumpulit korvissa mentiin ja tarkoituksena aloittaa klippaus aika pienestä. Samankaltainen kuin Taikalla viime talvena eli vain pieni kaulaklippaus ja matala vauhtiraita joka päättyy nälkäkuopan tuntumille alas taipeeseen. Siis näin:

Ai niin, on todettava tosin, että vaikka klipperi on pieni ja näppärä, on jollain nyt niskahartiaseutu ja erityisesti oikea puoli "jotain on tullut tehtyä" -tuntemuksia täynnä. Klipperin tärinästä saa myös kivat pistelyt käteensä :D

Katsotaan saadaanko Koivulassa vielä Tonto klipattua. Kokeilimme sitä viime viikolla, mutta eipä tuosta mitään tullut kun ruuna pelkäsi niin kovin. Se oli vähän odotettavissakin, pojalla on kammo kaikenmoisia laitteita kohtaan. Joskus ennen muinoin ruuvinväänninkin oli liikaa ;) Lauantaina kesti kuitenkin alkupuhinoiden jälkeen suhteellisen hyvin Taikan klippauksen, jopa ihan vieressäkin. Taika ainakin antoi hyvää mallia siitä, ettei mitään pelättävää ole kun kerran voi torkkua samalla. Voi silti olla eri asia "mennä iholle", katsotaan nyt sitten...

Slowfeediä ja laitumen talviteloille laittoa

Talven vapaaheinäkausi alkakoon taas. Tosin pienellä rajauksella eli edellistalven aivan vapaan ratkaisun sijaan otimme nyt kokeiluun pyöröpaalille verkon. Pihinä ihmisenä löysin Honkkarista taakkaverkkoja, eli peräkärryihin tarkoitettuja tukevia verkkoja, joiden silmäkoko on kyllä "oikeita" slowfeed verkkoja suurempi (4,5 cm) mutta ei kuitenkaan mahdottoman suuri ja hinta sitä vastoin vain murto-osan. Sami viritteli viimetalvista havuvanerista paalikehikkoamme niin, että verkossa olevat kuminauhatyyppiset reunanauhat saa vedettyä kireälle alla olevaan kuormalavaan kiinnitettyihin täkkipultteihin kiinni. Kehikon pitäisi varmistaa se, etteivät hepsut pääse tohinoissaan jumittumaan verkkoon kengistänsä (paljon kirjoituksia siitä, että slowfeederit ovat kengättömiä).

Syitä slowfeeding kokeiluun on monia. Muutaman kuukauden yöheinät on annettu verkosta ja kokemukset ovat hyviä, mielestäni hevoset ovat aamulla (silloin harvoin kun aamutallia teen) vähemmä kiireisiä ja kiukkuisia kun saavat yön aikana syödä pidempään, tämä rohkaisee kokeilemaan myös pihalla. Suurin syy kokeiluun on kuitenkin kenties Kupla, jonka kisakroppaa pitäisi yrittää pitää kuosissa. Porukat tarhaavat meillä yhdessä tai vähintään kaksin, joten kaikki pääsevät tai joutuvat nyt samaan malliin kiinni. Metsätarha on sen verran mutakkona, että laitoimme viikonlopusta alkaen kaikki hiekkatarhaan. Riittävä, oman rytmin mukainen ruokailu myös vähentää nelikon tarhauskärhämiä.Kunhan pakkaset tulevat, laajenee hiekkatarha kaadettuun metsään päin niin saadaan vähän lisätilaa aikaiseksi.

Laitumen talviteloille laitto on vielä edessä, voi olla että ensi viikonloppunakaan ei ehdi kun pitäisi hoitaa parit klippaukset ja parit synttärit :). Viemme laitumelle sähköt jatkoroikilla metsäkaistaleen läpi, joten roikat pitää kerätä talven alta suojaan. Vesiletkut olemme jättäneet paikoilleen talven ajaksi, meiltä menee siis suoraan laitumelle vedet ja sähköt talolta käsin. Ensi kesäksi harkinnassa on tehokas akkupaimen. Viime kesänä rakennettu laidunkatos näyttäisi toimineen ja kestäneen nelikon temmellyksen hyvin, pahnat vain poiskeräten ja se riittää. Langat jätetään varmasti tänäkin vuonna paikalleen, tarkistetaan sitten keväällä, tarvitseeko jotain eristimiä tai tolppia uusia.

Hahaa, tänään ostettiin muuten ravihevonen! Ei sentään omaan talliin, mutta seuran kanssa ostimme osuuden SRL:n kimpasta R.R.Nykäisy. Hauska päästä seuraamaan Nykän ja tiimin toimintaa :)

Puolivälissä!

Laskuria vilkaistessa huomasin, että aika lähellä puolta väliä mennään Murun kanssa. Tiineyspäiviää on tänään takana 169 ja edessä 166. Istukan pitäisi nyt olla täysin valmis (yleensä se on sitä 150 päivän päästä tiinehtymisestä) ja kohta ollaan 180 päivässä, jolloin sikiö on nelinkertaistanut painonsa vain 30 päivässä. Sillä on silloin jo selkeä häntä ja harja ja sen on beaglen kokoluokkaa. Näiltä sivuilta löytyy hyvä kuvasarja varsan kehityksestä kohdussa.

Masuasukin kasvu on nyt nopeaa jopa 200-300 grammaa päivässä! Hurjaa. Lueskelin taas Lillkvistin Ruokinnalla tuloksiin kirjaa tamman ruokintaan liittyen ja tarkastin Murun syömisessä lähinnä valkuaisen märää tai no palauttelin laidunkauden jälkeen ruokintaan taas greenlinen, jossa hyvää valkuaista maistuvassa muodossa. Lisäsin myös E-vitamiini (+ sinkki ja seleeni lisän). Odottelen edelleen tämän vuoden heinäanalyysin tuloksia, jotta voisi tehdä kunnon laskelmat ruokinnasta. Tamman ravinnontarvehan lisääntyy voimakkaasti tiineyden loppupuolella. Minkälaisia ajatuksia Sinulla on kantavan tamman ruokinnasta?

The fetus has quadrupled its weight in just 30 days. Mane and tail hairs have appeared; it's about the size of a Beagle.


The fetus has quadrupled its weight in just 30 days. Mane and tail hairs have appeared; it's about the size of a Beagle

Rokotus ja tiineystarkastus

Johan taas kesti.

Ilmari kävi kuitenkin suunnittelun mukaisesti perjantaina 31.10. niin kuin aikaisemmin kirjoittelin. Hoidettiin Kuplan rokotukset, Bellan rokotus ja samalla katsottiin myös masuasukin tilanne. Päädyttiin kuitenkin ultran sijaan tarkistamaan tiineyden tilaa käsin palpoiden. Laitettiin varmuudeksi astutusliinat, sillä kuten sanoin, en osannut arvioida Murun suhtautumista ilman pakkopilttuuta tehtävään tutkimukseen. Antoi ihan kivasti laittaa liinat eikä kyllä oikeastaan tykännyt lainkaan kyttyrää vaan tutkimus sujui täysin ongelmitta.

Tiineys on edennyt normaalisti ja sikiöpussi ja varsa oli kooltan sitä mitä näillä viikoilla pitääkin. Ultra olisi toki ollut ihan kiva, mutta ei tässä vaiheessa välttämätön, joten tällä kertaa näin. Katsotaan nyt sitten tuleeko jossain vaiheessä käytyä vaikka Orimattilassa ultrauksessa. Luin juuri, että toisen ja viimeisen kolmanneksen aikana tutkimukset voidaan tehdä myös vatsanpeitteiden läpi ja että peräsuolen kautta ultraamalla saadaan sikiön asennon vuoksi tutkittua viimeisen kolmen kuukauden aikana enää varsan päätä ja siinä esim. silmän kokoa tai kaulavaltimon sykettä.

Kun tiineyden kanssa ei ollut mutkia matkassa annettiin se virusaborttirokote eli EHV1-rokote. Seuraava rokotus on sitten tammikuussa ja samalla annetaan myös Miran perusrokotteet.

Kyselin ennen rokotusta vielä luomisriskistä, Ilmari totesi sen olevan todella vähäinen 0,0 jotain prosenttia eli luomisen todennäköisyys rokotuksen vuoksi on aika marginaalista.

10 kuvaa kesään

Vuorossa on toinen kymppikuvahaasteen kuva eli kerran kuussa kuva varsamassun kasvua ja kesän tuloa odotellen. Tämän jälkeen enää 8 kuvaa kesään ja toivottavasti onnelliseen varsa-sellaiseen.

Pidän nyt tämän saman kuvakulman, vaikka se ei ehkä paras mahdollinen olekaan, mutten malta olla laittamatta paria ekstrakuvaa samaan. Tästä valitusta kuvasta näkee ei niinkään vatsan vaan talvikarvan kasvun. Pörröponi!

Tiineyspäiviä on kuvanottohetkellä takana 160.

9 kuvaa kesään

Tui <3

 Murua kiinnosti kuvattaessa enemmän lakaisemattoman lattian mahdolliset aarteet kuin poseeraus :)

Ensimmäinen kymppikuva täällä.

Kengät lentelee ja rokotus lähestyy

Meillä ollaan oltu puolikenkäisiä koko kesä ja säännöllisen epäsäännöllisesti ollaan irtokenkiä laiteltu, se on ollut Murulla aina homman nimi. Astuu takaa voimakkaasti alle ja siinä tohinassa kyllä jos vähänkään on kantaa minkä päälle astua, niitä lentelee. Onneksi pääsääntöisesti aina siististi, niinkuin viikonloppunakin. Kenkäkin onneksi löytyi ja saatiin tänään Jannen toimesta takaisin paikalleen pienen suoristuksen jälkeen. Kantahokitkin on jo valmiina vaikka onhan tämä aika kesäinen tämä lokamarraskuun vaihde, kummallista tämä sää. Varmasti laittelemme takakengätkin paikoilleen kun liukkaat alkavat.

Kyselin viimeeksi rokotuksista ja eilen törmäsin kaupassa Suviin, toisen odottajan omistajaan. Virusaborttirokote puhutti, mahdolliset luomiset rokotuksen seurauksena. Minä päädyin (mikä oli vähän lähtökohtanakin) siihen, että rokote annetaan ja Hiidenheimo tulee sitä toimittamaan perjantaina. Samalla rokotetaan myös Kupleja sekä Bella-koiramme, jonka rokotus on näemmä päässyt unohtumaan. Saas nähdä miten ultraus kotona ilman pakkopilttuuta sujuu? Tosin Ilmari on onnistunut aina myös aiemmin rauhoitetut raspattavat hoitamaan ilman rauhoitusta, joten en usko, että tämäkään on ongelma. Toivottavasti kaikki on  masuasukilla niin kuin pitää. Lähdetään perjantaina saman tien Madridiin pienelle reissulle, mutta viimeistään sieltä palattuani kerron perjantaisen ultrauksen kuulumiset, toivottavasti myös kuvien kera.

Pohdintaa virusaborttirokotuksesta

Miralla on tänään tiineyspäiviä täynnä 142.

Viiden kuukauden rajapyykki nopean kasvamisen vaiheineen on siis täällä ja on pohdittava virusaborttirokotuksen ottamista. Rokotus, joka annetaan tiineelle tammalle tiineyskuukausien 5, 7 ja 9 kohdalla, tulisi suojata hevosta herpesviruksen aiheuttamalta virusabortilta. Rokote annetaan siis hevosen herpesvirusta (EHV-1) vastaan. Kysymys on herpesvirusten ryhmään kuuluvasta viruksesta, joka aiheuttaa rhinopneumoniitti-nimisen hengitystieinfektion, jonka seuraus tammalla on usein luominen. Luomisen lisäksi varsa voi syntyä kuolleena tai erittäin heikkona.

En toki ole millään lailla rokottamista vastaan ja periaatteessa niin eläinten kuin perheen ihmistenkin osalta sen puolesta, mutta ongelma ja pohdinnan syy on se, että varsinaista virusaborttirokotetta ei ole saatavissa ja rokotuksesta liikkuu argumentteja puolesta ja vastaan. Rokotus tehdään ilmeisesti Resequinilla, jossa on mukana herpesviruksen hengitystiemuoto, mutta se ei kuitenkaan anna täydellistä suojaa virusaborttia vastaan. Heppalääkäri.fi sivuston Kati Tuominen kertoo rokotteen suojan olevan 80%. Eläinlääkäriemme (Väihkönen & Hiidenheimo) kanssa keskustellessani en ole niin ikään saanut ihan täyttä varmuutta siitä onko rokottaminen nyt suositeltavaa vai ei? Moni puhuu sen puolesta, että riippuu miten paljon hevosen kanssa liikkuu. Toisaalta virusabortti tarttuu todella helposti ja myös oireettomat hevoset levittävät sitä. Itse tartunta tapahtuu joko pisaratartuntana tai luoneen tamman jälkeisten, sikiövesien tai kohtueritteiden välityksellä. Kun tallissa on vain yksi kantava tamma, on riski enemmän tartunnan saaminen toisten, meidän tapauksessamme Kuplan valmennus- tai kisareissujen kautta. Paras suoja olisikin ryhmäimmuniteetti eli tallin kaikkien hevosten, myös ruunien rokottaminen, sanotaan usealla sivustolla.

Rokotteiden haittavaikutuksia hevosilla on samoin kuin ihmisilläkin, edelleen samalla tavoin rokotteista pyritään kehittämään mahdollisimman vähän haittavaikutuksia aiheuttavia. Herpesrokotteen ilmeisen yleinen haittavaikutus on paikallinen ärsytys, johtuen rokotteen öljypohjaisesta tehosteaineesta.

Mitä sinä olet mieltä? Miten sinä tekisit jos tammasi olisi tiine? Mitä sinä aiot oman tiineen tammasi kanssa tehdä?

Maastakäsittelyä ja tarhanlaajennusurakkaa

Viikonloppuna meillä Koivulassa on ahkeroitu risusavotassa kun tavoitteena on laajentaa tallin yhteydessä olevaa hiekkatarhaa metsän suuntaan. Puustosta jäljelle jäävät juuri punamarjaisina hehkuvat pihlajat sekä joitakin koivuja. Useamman viikonlopun uutteroinnin jälkeen ollaan jo siinä vaiheessa, että siivoillaan kaadettuja puita ja risuja pois tarha-alueelta. Muutama isompi puu kaadettiin vielä lauantaina, sillä ajateltiin myös samalla levittää tallin alta rakennusaikana työnnetty pintamaa, joka on tällä hetkellä kasassa tallin päässä. Puita oli hyvä kaataa sen verran, että kone pääsee kulkemaan. Sen myötä maiseman pitäisi taas avartua. Toivotaan, että saadaan konekuski paikalle. 

Koivuja on tarkoitus hyödyntää samalla tavalla kuin alla kuvissa nähtävässä "tammitarhassamme" eli osana tolppia. Uudesta metsätarhasta tulee arviolta 600-800 neliötä uutta tarha-aluetta. Mietimme vielä tehdäänkö siitä erillinen vai avataanko hiekkatarhaa metsään päin. Muutamasta alueella olleesta pikkukuusesta pätkittiin niin ikään tolpiksi tehtäviä runkoja, täytyy vielä vain hankkia kuorimarauta, jolla saa kuoren pois.

Muru katselee kaukaisuuteen koivikossa

  

Ensimmäinen metsätarha ja tutkimusretket sen mukaiset

  

Annette oli viikonloppureissussa joten lauantaina liikutin Kuplan. Kisaratsumme sai selkäänsä itseni lisäksi myös kaksi ensiravaajaa ja yhden noin kymmenen vuoden jälkeen selkään palaajan kun Sanna oli Sannin ja Saaran kanssa kylässä. Otin Kuplan kanssa pitkän alkupuhteen jälkeen vain rennon letkeät ravit ja laukat molempiin suuntiin ja suuntasin vielä loppukäynneiksi maastoon. Hitsi, kun alkaa tulla jo kovasti pimeää iltaisin. 

Sunnuntaina oli aikaa vähän touhuilla Murun kanssa kentällä. Laitoimme naruriimun päähön ja koulutusköyden jatkoksi ja harjoittelimme taas vähän sitä sun tätä. Peruutukset (zurück) menvät jo hyvin käskystä, pysähdys kaikista käynnistä ja ravista, lisäksi kaikki käännökset ja kiemurtelut onnistuvat hevosen vasemmalla puolella, oikealla puolella kulkemista vähän vieroksuu... Vasen jalka nousee gib fuss -komennolla kun palkaksi saa herkkuakin vielä.  Harjoittelimme lisäksi etu- ja takaosakäännöksiä. Molemmat sujuvat 180 asteisina hyvin, 360 asteisina vähän maltti puuttuu vielä. Pitäisi keksiä joku lava tai lavetti jolle nousua voisi harjoitella senkin tyyppistä. 

Mira pääsi myös Anen ja Kuplejan matkaan. Hyvin se Muru taas siinä mukana kulki, kuten kuvista näkyy. Sen jälkeen päästiin vielä maastoon käppäilemään. Onneksi sunnuntaina ei enää satanut, edellisen päivän ja toissa yön sateet näkyivät kyllä sänkkärillä jossa kävelystä ei oikein tullut kuin lits ja läts.

Tui, tui

Vaikka tytöillä on viime aikoina ollut välillä vähän ryppyjä rakkaudessa sujuu rintarinnan kulkeminen hyvin.

  

Ravissa lönkyttelykin onnistuu

   

On ne niin mussukoita nuo likat!

  

Kymmenen kuvaa kesään

Jennin blogissa oli oiva haaste, ensimmäinen jonka laiskana blogihaasteiden vastaanottajana päätin ottaa vastaan. Tarkoituksena on ottaa syyskuusta alkaen kuva kuussa, ajatuksena, että kymmenes kuva on kesä.

No, murun kanssa haasteessa tarkastellaan ei niinkään maiseman muuttumista syksystä talven kautta kesäksi vaan mamman varsamassun pyöristymistä kohti huhtikuussa tapahtuvaa varsomista. Kymmenennen kuvan kohdalla mukana pitäisi näkyä parikuinen Pikku-Muru.

128 päivää

Tänään tiineyttä on takana 128 päivää ja laskurin mukaan edessä 207, mikäli laskettu aika 24.4.2015 osuu kohdalle. Tällä viikolla tehtiin vähän kauneudenhoitoa, käytiin siis "kampaajalla" ja laitettiin kesätukka kuntoon. Sänkkärillä napatut kuvat ovat tosin nyt kaikki väärältä puolelta sen toteamista silmällä pitäen :)

Hieno ja aurinkoinen päivä lenkkeilyyn tänään. Tällä viikolla on menty kentällä puomia, laitettu pitkästä aikaa satula selkään (ups, satulavyö saatiin kiinni just ja just) ja ohjasajattukin on viime viikolla. Pähkäiltiin viikolla myös oman klipperin hankintaa tai siis yhteisen Johannan kanssa. Mietin kovasti klipatako mamma vai ei. Karvaahan se on jo kasvattanut kaulalle (kaulakappaleeton loimi) kiitettävästi, muuallekin toki, mutta varsinkin kaula alkaa olla syksyinen. Mirallahan on hirmuinen talvikarvan kasvu ja kesällä se on niin siloinen. Myös väri vaihtuu punaruunikosta tummaruunikkoon talvisin.

lenkki-selfie

Satula tosiaan oli selässä pariin kertaan tällä viikolla ja eilen kyytiin pääsi myös yksi matkalainen, joka on pitkään kysellyt koska taas pääsisi Murun selkään. Sekä Anton että Muru selvisivät tuulisen lauantain kierroksista hyvin.

Sää ja mää

Kuntoilu jatkuu ja ny todella on missä kuntoilla. Ihania sänkkäreitä vaikka kuinka paljon ja kelitkin jaksavat edelleen helliä. Kyllähän noilla painelisi ratsaillakin, mutta näin saamme molemmat kuntokuurin ja mamma pysyy stressivapaana. Katsotaan nyt josko tiineyden edetessä vielä yritetään jotain ratsastuksen tapaista. On meillä onneksi kaikkea kivaa muutakin mitä voidaan tehdä, että saadaan mamma pysymään kunnossa. Metsärämmintää, irtojuoksutusta, irtohypytystä, ohjasajoa, lenkkeilyä, tavallista juoksutusta, heppatemppujen harjoittelua (etujalka osataan jo nostaa pyydettäessä), maastakäsin koulun treenailua.

Ratsastusvapaata aikaa meillä on ollut astutuksesta saakka. Selkäkipujen toteamisen ja hoitamisen jälkeen ratsastaminen on ollut edelleen selvästi stressaavaa, enkä ole halunnut ottaa luomisen riskiä, pienemmästäkin sitä esiintyy.