tiistai 30. joulukuuta 2014

Kuusi kuvaa kesään!


Kymmenen kuvaa kesään - haastiksen vuoro. Vuorossa kuva 4, Sadun matikkapäänkin mukaan kuusi kuvaa jäljellä.  Nähdessäni eilen Facessa Tiian Norvegijan vauvamassun, (Norjalla ja Mirkulla on vain kahden päivän ero lasketuissa ajoissa ja sama sulhanen, Concreto) ajattelin, että onpas sillä jo iso massu verrattuna meihin, mutta tänään huomasin, että totta tosiaan, alkaahan tuo Mirkkulinkin massu jo oikeesti näkyä!

Toinen minkä olen huomannut paisuneen toden teolla on takamus, siis Murun :)
Kun pääsen joku kerta kotikoneelle, laitan vielä sellaiset ennen ja jälkeen kuvat niin näkee eron.


Massu

Tässä vielä kaksi ekstra kuvaa ulkoa!
Onnistuin nappaamaan kuvan juuri kun Muru sulkee silmänsä, mutta massu näkyy :)

Tässä nyt ei mahasta tietoakaan, mutta muuten vain murunen!


perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluisia puuhia

Koivulan hevoset pääsivät uuteen tarhaan jouluaaton kunniaksi. Pohja oli jo jäätynyt sen verran, että toistaiseksi maavarainen tarha (mahdollisesti hiekkatarhaksi myöhemmin) oli hyvä ottaa käyttöön. Tarha jatkuu suoraan tallitarhasta eli hiekkatarhastamme, johon pääsee suoraan tallista.

Tästä kuvasta tuo tarhan laajennus ja väliaita näkyvät kenties parhaiten. Eli tuosta tallinkulmalta pääsee nyt uuten tarhaan, mutta väliaidan saa myös kiinni, mikäli haluaa esim. rajoittaa vapaata ruokailua tai muutoin vain erottaa väkeä toisistaan, kuten joskus on tarpeen.


Tarhaa on vielä mahdollisuus jatkaa pidemmällekin, mutta aitasimme sen nyt näin, katsotaan sitten myöhemmin jatkoa. Tarhassa on nyt sekä avointa aluetta että tutkittavaa ja puuhailtavaa puiden, kivikasan ja pienenpienen korkeuseron muodossa. Hyvin näyttäisi kelpaavan kun on vähän muutakin kuin tasaista tienoota. Piehtarointialue on jo löytynyt. Säilöpaali siirrettiin uuden tarhan puolelle. Meillä oli käsipelillä hieman hankaluuksia ja jouduimme sijoittamaan sen tässä vaiheessa puiden siimeekseen, hyvin sen pariin näyttäisi kuitenkin kahdesta neljään hevosta mahtuvan rungoista huolimatta.


Sami ja Aaron tekivät uuden näppärän kehikon paalille se muodostuu nyt osista joita voi lisätä tai poistaa paalin syömisasteen mukaan.  Kussakin osassa on aina kaksi paneelia päällekäin. Kehikon pohjalla on trukkilava, johon saa kiinni verkon (joka kaipailisi jo kyllä paikkaamista).

Aamuisin, varmistaaksemme myös pahnanpohjimmaisen Taika-suokin syömisen, lisätään myös irtoheinää kasoihin, mutta niin kuin tästäkin kuvasta näkyy, kyllä Taika paalillekin pääsee.

Mira on päässyt joulun aikaan useille lenkeille ja nauttii kovasti. Masuasukki alkaa jo ottaa tilaa, kun tallitoppis otettiin käyttöön, huomattiin, että sen säädöt ovat tapissaan. Se on ollutkin vähän napakka 145 senttinen, Tänään mammalle vaihdettiin käyttöön Kupliksen tallitoppis, sillä on nyt HIHSistä ostettu uusi kaulakappaleellinen Horsewaren toppis käytössä joten voitiin lainata tuota Horse Comfortia.





Meillä kävi aaton aattona yksi urakoitsijaehdokas laitumien tekoon liittyen, olenkohan kirjoitellut siitä, että tavoitteena on, että saisimme omaan pihapiiriin laitumen? Nyt laitumemme ovat kyllä välittömässä läheisyydessä, mutta suora näköyhteys puuttuu. Mikä olisi ihampaa kuin katsella keittiön ikkunasta alas omaan "laaksoon" jossa lauma laiduntaa! Alue on kuitenkin entistä metsänpohjaa ja tarvitsemme siis apuja sen laitumeksi tekoon. Tällä hetkellä ajatus on alueen (n. 1.5 ha) jyrsiminen jonka jälkeen kalkitus ja kylvö.

Vaihteeksi muutama kuva myös Kuplejasta ja Annettesta joulupäivältä, pientä taivuttelua peltojuoksutuksen jälkeen kentällä.






Antonkin pääsi vähän kyytiin 

Jouluaattona pääsin Taikan selkään joulumaastoilemaan, laitetaan nyt siitäkin lähtökuva, oltiin Annetten kanssa kaksin kotosalla, joten yhteiskuvaa ei saatu. Lähtöhetkellä sää oli mitä mainioin, takaisin tullessa sitten oltiin lumikerroksen peittämiä ratsukoita! Mahdoton pyräkkä.

Mukavia pakkaspäiviä ja vuoden vaihdetta!

Näytetään FullSizeRender.jpg




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mammajumppaa ja lastailua, aamukammassa 122 päivää

Pääkolmantena jalkana töitä ja välissä vähän jouluakin, pääsen siis vasta nyt kirjoittamaan viime sunnuntaista. Tänään jäljellä tosiaan 122 päivää! Kuukauden verran siihen kun pikkuvarsan liikkeet voi jo nähdä mamin vatsan läpi, hui. Aika juoksee ei vain joulun jolkotellessa luoksemme jo kolmen yön (!) päästä, vaan myös tiineyden etenemisen suhteen. Hankintoja ja valmisteluja edessä. Karsinoiden yhdistäminen varsomiskarsinaksi, valvontakameran hankinta (ehdotuksia hyvästä vaihtoehdosta?) lisäkarsinoiden teko tai ostaminen...

Torstaina Janne kävi kengittämässä, muut saivatkin uuden kierroksen talvipopoja kavioihinsa keskiviikkona. Laitettiin Miralle nyt myös takakengät, että mamma pysyy pystyssä talvisimmissakin keleissä. Kavioiden ulkosyrjät olivat kengättöminä kuluneet aika olemattomiin, Janne sai kuitenkin kengät järkevästi paikoilleen. Mirahan ei suuresti hivuta, mutta kolauttelee eteen sitäkin enemmän, jotain tasapainotusta mamma on nyt itselleen tehnyt kun on kiertänyt ulkosyrjälle jotenkin enemmän noin kengättä. Täytyy seurailla liikettä. Muutoin mamma kyllä on elämänsä kunnossa, selkä tuntuisi olevan hyvä, ei vedä juuri lainkaan kireälle notkolle joka välissä ja elopainokin on parempi kuin sillä aikanaan hankkimallani rimppakintulla. Lihasmassaa toki voisi olla enemmän, mutta treeni on sen verran kevyttä, ettei muuta voi odottaakaan.

Mutta viime sunnuntaihin ja mammajumppaan. Murua ei ole vähään aikaan kiikutettu mihinkään, joten kun Kupla ja Ane tulivat aamuiselta maneesireissulta, päätin lastata Miran pitkästä aikaa. Jos olet lukenut aikaisempia tekstejämme, tiedät, että jonkinmoisia kuljetushaasteita meillä on ollut. Btw. Traileri tulee katsastaa ennen vuoden vaihdetta. Sami on korjannut kaikki sähköt ja tsekannut jarrut, toivotaan, ettei mitään ongelmia ilmene. Sähköhaasteitahan meillä on ollut ja syykin selvisi, ihan vankkurin alla johdot olivat lähes puhki kuluneet yhdestä kohtaa, ei ihme että kosketushäiriön tapaisia on ollut ja auton sulakkeet ovat paukkuneet. Sähköt uusittu tätä ennen 2012 juuri ennen traikun ostamistamme. No nyt pitäisi olla kunnossa ja onhan tuo toiminutkin.

No niin, mutta siis lastaukseen. Annette meni jo murun kanssa edeltä pihalle siltaa haistelemaan ja totesi, ettei paljon mammaa kiinnostanut. Vein palkintopöperöt traikkuun ja otin Miran matkaan, vähän ponnetonta taisi olla kulkuni kun muru lampsi ensin ohi. No ei kun takaisin ja kerrasta sisälle herkuille. Puomi ja silta kiinni ja hetki harjoitusta. Rauhallinen mamma, ehkä pienen pientä raksutusta kuului Miran päästä, muttei suuria levottomuuden merkkejä. Hienoa! Täytyy seuraavaksi käydä jossain pyörähtämässäkin, ei tee yhtään pahaa pitää liikkumisvalmiutta yllä. 

Kopittelun päälle oli kiva päästä jumppaamaan. Ensin toki käveltiin ja tehtiin vähän temppuharjoituksia, sitten rauhaisaa ravia... Videokin olisi kiva laittaa, täytyy jumpata se puhelimesta johonkin jaettavaan paikkaan ensin. Täytyy siis palata!




Ja sitten räväkämpiä jumppaliikkeitä.




Päivitys jouluyöltä 24.12.2014 video löytyy tästä.