Torstaina Janne kävi kengittämässä, muut saivatkin uuden kierroksen talvipopoja kavioihinsa keskiviikkona. Laitettiin Miralle nyt myös takakengät, että mamma pysyy pystyssä talvisimmissakin keleissä. Kavioiden ulkosyrjät olivat kengättöminä kuluneet aika olemattomiin, Janne sai kuitenkin kengät järkevästi paikoilleen. Mirahan ei suuresti hivuta, mutta kolauttelee eteen sitäkin enemmän, jotain tasapainotusta mamma on nyt itselleen tehnyt kun on kiertänyt ulkosyrjälle jotenkin enemmän noin kengättä. Täytyy seurailla liikettä. Muutoin mamma kyllä on elämänsä kunnossa, selkä tuntuisi olevan hyvä, ei vedä juuri lainkaan kireälle notkolle joka välissä ja elopainokin on parempi kuin sillä aikanaan hankkimallani rimppakintulla. Lihasmassaa toki voisi olla enemmän, mutta treeni on sen verran kevyttä, ettei muuta voi odottaakaan.
Mutta viime sunnuntaihin ja mammajumppaan. Murua ei ole vähään aikaan kiikutettu mihinkään, joten kun Kupla ja Ane tulivat aamuiselta maneesireissulta, päätin lastata Miran pitkästä aikaa. Jos olet lukenut aikaisempia tekstejämme, tiedät, että jonkinmoisia kuljetushaasteita meillä on ollut. Btw. Traileri tulee katsastaa ennen vuoden vaihdetta. Sami on korjannut kaikki sähköt ja tsekannut jarrut, toivotaan, ettei mitään ongelmia ilmene. Sähköhaasteitahan meillä on ollut ja syykin selvisi, ihan vankkurin alla johdot olivat lähes puhki kuluneet yhdestä kohtaa, ei ihme että kosketushäiriön tapaisia on ollut ja auton sulakkeet ovat paukkuneet. Sähköt uusittu tätä ennen 2012 juuri ennen traikun ostamistamme. No nyt pitäisi olla kunnossa ja onhan tuo toiminutkin.
No niin, mutta siis lastaukseen. Annette meni jo murun kanssa edeltä pihalle siltaa haistelemaan ja totesi, ettei paljon mammaa kiinnostanut. Vein palkintopöperöt traikkuun ja otin Miran matkaan, vähän ponnetonta taisi olla kulkuni kun muru lampsi ensin ohi. No ei kun takaisin ja kerrasta sisälle herkuille. Puomi ja silta kiinni ja hetki harjoitusta. Rauhallinen mamma, ehkä pienen pientä raksutusta kuului Miran päästä, muttei suuria levottomuuden merkkejä. Hienoa! Täytyy seuraavaksi käydä jossain pyörähtämässäkin, ei tee yhtään pahaa pitää liikkumisvalmiutta yllä.
Kopittelun päälle oli kiva päästä jumppaamaan. Ensin toki käveltiin ja tehtiin vähän temppuharjoituksia, sitten rauhaisaa ravia... Videokin olisi kiva laittaa, täytyy jumpata se puhelimesta johonkin jaettavaan paikkaan ensin. Täytyy siis palata!
Ja sitten räväkämpiä jumppaliikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti