Syksy saapui Koivulaan

Iso poika Consta harjoittelee omassa karsinassaan iltaruualla

Nyt se kesä sitten todellakin on ohi, sillä kesälaidunkaverit Norja ja Vertti sanoivat hei-hei 4.10. omaan kotiin siirtyessään. Laitumelta oli jo siirrytty talliin syyskuun puolessa välissä, mutta varsojen riemu jatkui tarhassakin.

Consta-muru

Pallokin on ollut mukava painikamu, muttei se veikkaa korvaa

Tässä veljesten paininäytöstä 27.9. iltasella.

Molemmilla oripojilla oli räkätautia kiusanaan, nyt onneksi alkaa olla jo paremmassa mallissa, yskä ei enää vaivaa vaikka nokka vähän vielä vuotaakin. Loimiharjoituksia me on pidetty tähän liittyen, eli ulkosalla on ollut jaketteja päällä, mutta tarkoitus on palata karvankasvatukseen kun nuha lakkaa kiusaamasta. Fleecen pukeminen on ollut alusta saakka ihan sallittua, kun se ei pidä sadeloimen tapaan hurjan pelottavaa ääntä, mutta nyt sekin alkaa olla jo toiston kautta ihan okei.

Tämä leopardikuosinen päheä QHP:n loimi löytyi Kultahevosesta Hollolasta. 

Consta ja Vertti käytiin tunnistamassa perjantaina 3.10. Rantalan Hannu Etelä-Suomen Hevosjalostusliitosta saapui Koivulaan ja molemmat hienosti käyttäytyvät varsat saivat sirut ja samalla otettiin varsojen verinäytteiden lisäksi näytteet myös molemmista tammoista, kun kummallaan ei ole Suomessa syntyneitä varsoja eli DNA-tietoja ei ole vielä rekistereissä.  Pyysin Hannua samalla mittaamaan Constan ja säkäkorkeudeksi komistukselle saatiin 139 cm. Vertti-veli sai mitan 136 cm. FWB- kantakirjaan rekisteröitävän orimme Koivula Con Corretton passi saattaa saapua nopeastikin, kun tässä vaiheessa ei vielä ole niin suurta ruuhkaa tunnistuksien verinäytteiden analysoinnissa jne. Consta on isänsä Concreton ja veljensä Vertin lailla vähämerkkinen. Vuohissukka ruununrajan läiskillä oikeassa takajalassa on pojan ainoa merkki. Väriksi kirjautui punaruunikko, sehän on selvää.

paperit ja näytteet lähtivät eteenpäin

Tamma-varsa kaksikkomme Mira ja Consta totuttelevat siis toista viikkoa olemaan toistensa seurassa. Saas nähdä miten Muru jaksaa poikansa rehaamista?

Consta etsiskelee edellispäivänä lähtenyttä veikkaansa

Pakkaan lisättiin viikonloppuna tulevaa vieroitustakin silmällä pitäen majakka ja perävaunu - kaksikosta Kupleja. Mira ja Kuplis olivat aiemmin erottamattomat, mutta varsomisen yhteydessä tänä keväänä tiet erosivat eri tarhoihin ja laidunlohkoille. Kaksikon palauttaminen kimppaan meni kivasti, kokeilimme ensin kentällä vähän väljemmillä vesillä edeltävänä päivänä, silloin Miralla oli tarve vielä suojata poikaansa, mutta kun Kupleja seuraavana päivänä laitettiin tarhaan, meni homma kuin eivät olisi erossa olleetkaan ja Constakin mahtui mukaan. Leikkikaveria näistä tammoista tuskin saa, mutta seuraa kuitenkin. Constan on tarkoitus päästä myöhemmin tänä vuonna jatkamaan painitouhuja Ruohojärven kartanolle, jossa kaveriksi kasvaa ja kehittyy Femma, elokuinen reipas oripoika.

Porukka koossa - Ruotsi ruualla

Sami laittoi talven varalle muutenkin tarhoja kuntoon. Hiekkatarhojen väliin tehtiin hajurakoa, niin eivät pääse kähisemään aidan yli (mm. Miralla on antipatioita Milliä kohtaan) ja toisellekin porukalle tehtiin paalilaatikko.

Tarhojen vapaaruokintasysteemi toimii aika hyvin näillä pinottavilla kehikoilla.Paali laitetaan lavan tai muovin päälle ja kehikko nostetaan kerros kerrallaan paikalleen. Kerroksia vähennetään syömisen edetessä. Mukaan voi lisätä pieniaukkoisen verkon paalin päälle, esim. taakkaverkon, mikäli haluaa hiljentää syömistahtia ja heinän levittelyä.Siinä tapauksessa lavaan kannattaa laittaa verkon kiinnitystä varten vaikka mutterit, siten, että ne jäävät kehikon sisäpuolelle, jolloin ei ole vaaraa loukkaamisesta.

Pojan kanssa on harjoiteltu myös muita isojen poikien juttuja kuin omassa karsinassa oloa. Harjoituksiin ovat kuuluneet talutukset kentällä ja hoitotoimenpiteet sidottuina. 

Eilen Consta ja Mira kävivät metsätarhassa ja syystä tai seitsemännestä oripoikaa juoksututti ja se onnistui sitten vetämään lipat. Vasta sisälle tuotaessa huomasimme, että vasemman säären ja kintereen päällä oli ikävät ihorikot. Sääressä oleva haava oli sen verran syvä, että pelkkä puhdistus ei riittänyt vaan kiinnitimme Animalintexin yöksi - helppoa hommaa :) Eläinlääkärimme Hiidenheimo olisi ollut joka tapauksessa tulossa Miran tiineystarkastusta tekemään torstaina, mutta siirsimme Constan toilailun takia käynnin tälle päivälle niin saatiin katsottua samalla haavaa. Syvemmän haavan vuoksi aloitimme antibioottikuurin ja saimme lisäksi haavatalkkia, jolla saadaan pidettyä haava kuivana. 

Sitten jännittävään osuuteen eli tiineystarkastukseen. Ilmari oli unohtanut potkuremmit kotiin, joten mentiin ilman. Muru oli murunen niin kuin aina, eikä tykännyt kyttyrää. Toista jalkaa nostettiin varmuudeksi ja kunhan näkymät oli saatu vapaaksi löytyi pikku-muru ruudulle! Ultraäänilaite ei lyö vertoja oriaseman laitteelle, mutta nähtävissä on, että edelleen ollaan tukevasti tiineenä eikä kuviin ole "ilmestynyt" toisia varsanalkujakaan, hyvä. 

Bayerilaisoriin ollessa kyseessä pohdimme Samin ja Ilmarin kanssa leikkisästi mahtaako jälkikasvussa olla kyseessä Volkkari vai kenties BMW, päädyimme siihen, että Volkkarin viimeaikaiset päästökohut huomioiden se ei ole hyvä juttu ympäristösihteerinkään näkökulmasta, niinpä totesimme että tulokkaan täytyy olla Mersu :)

Pikkuinen Ludde-Miramuru matkaultran ikuistamana

Murun matka uuteen äitiyteen jatkuu ja minä koitan taas aktivoitua tän kirjoittelun kanssa. Kesä oli vähän turhankin harvapuheista aikaa, mutta jospa syksyiset illat toisivat enemmän mahdollisuuksia uuden Pikku-Murun matkasta kertomiseen.

Ihania ruskahetkiä kaikille Koivulasta! 

Mamma kolmen kuukauden tiineyden kohdalla