Inspiraatioita ja innoitusta

Tällä viikolla inspiroiduin blogitekstistä Hevostiimin sivuilla.

Oli todella innostavaa lukea antaumuksella kirjoitettua kirjoitusta pienimuotoisesta FWB-kasvatuksesta, Minna Niemeläisen (ja Kari Nevalan) Del-varsoista. Kirjoitus sekoitti sopivalla tavalla kasvatuksen ihanuutta ja haasteita ja unohtamatta kirjoituksen pientä sarkasmia. "FWB - näet jo mielessäsi miten se on seissyt suomalaisen ladon takana liiankin tutussa suomalaisessa maisemassa, eihän se edes osaa kieliä". 

Innoitukseen sekoittuu pieni osanen huolta. Miten paljon murhetta, epävarmuutta ja epäonneakin voi sisältyä pikkuvarsojen kasvatukseen ja miten paljon osaamista vaaditaan (ja kukkaroa). Sitoutuneisuudesta ja antaumuksesta huolimatta, mutta niistä en olisi huolissani. Tällä hetkellä varsotusasiat pyörivät mielessä kovasti. Lumi ja pienoinen takatalvi eivät ilahduta meitä kevään ja kiimojen odottelijoita. Toivottavasti Miran tie mammaksi sujuisi kiemuroitta ja saisimme Koivulaan tervettä ja elinvoimaista jälkikasvua. Hevoshierojamme Sanna suositteli meille Orimattilan Hevoskylän klinikkaa ja Leena Väihköstä. Ajattelin soitella Leenalle ja kysellä noista tarkistuksista ennen astutusta.

Tulevalla viikolla ovatkin sitten jo Oripäivät jonne meidän suuntamme vie lauantaina. Siihen sopivat Minnan kirjoituksen lopun sanat:

"Se joku, joka kasvattaa seuraavan kilpahevosesi, istuu todennäköisesti ensi viikonloppuna ratsuoripäivien katsomossa. Hän suunnittelee sinun parastasi jo nyt, tarkastelee oreja, miettii oman tamman vahvuuksia ja heikkouksia. Huonosta taloudellisesta tilanteesta ja varsan kasvattamisen kalleudesta sekä epävarmuudesta huolimatta, hän on päättänyt haluta kasvattaa sinulle kilpahevosen ja mahdollisimman hienon semmoisen."

ps. Ylä- ja alamäkiä se on tämä aika ennen varsaakin - perjantaina meillä oli Miran kanssa niin hieno ja aurinkoinen aamutreeni ohjasajaen ja koulukiemuroita treenaillen. Aurinko paistoi keväisesti ja viikonlopun lumesta ei ollut tietoakaan. Tänään tuulessa ja tuiskeessa hommasta ei taas meinnannut tulla mitään kun takapää oli taas keveänä. Selkeästi selän kivut näyttäisivät olevan jos ei nyt täysin poissa niin ainakin todella paljon parempana, mutta jostain tuo taakse potkiminen ja pukittelu kertoo. Saimme kuitenkin tilanteen rauhoittumaan ilman suurta rodeota, mistä olen tyytyväinen, onhan tavoitteeni saada aikaan hyviä kokemuksia niin hevoselle kuin itsellenikin. Jälleen kerran olisin kiitollinen ajatustenlukutaidosta.