Kukkuu! Mitä SÄ siellä pehkuissa teet? Eikös tää oo mun kaksio? Kyllä mä ymmärrän että on puhtaat, uudet pielukset, mutta mamma sulle on ihan omat sängyt, eikö? Jätä vaan mulle näiden vällyjen mylläys mahdottoman korkeiksi kasoiksi, paljaaksi pohjaksi ja seinälle nouseviksi valleiksi. Pyörinää, hyörinää, makoilua, möyhimistä ja ilta- ja yöpalaa siittä verkosta. Vähän joskus ärsyttää kun sitä ei saa tyhjennettyä niin nopeesti ku haluis, mutta on siinä hyvät puolensakin, ei meinaan lopu ihan het kesken.
Mamma kattelee kuulema mun yösyömistä jo toista viikkoa. On kuulema koukuttunu ja vähän jännittynytkin. Mitähän se nyt silleen? Ihmekös se tuntuu välillä siltä että joku niinku tuijottais! Helpottavaahan se on tietää et se on mamma vaan, eikä mikään hurja peto.
Kyllä mä ihan mielellään syön tosta kupistakin. Mamma tosin näyttää vähentäneen mun pöperöä tai no siitä on jätetty sitä raskaampaa murkinaa pois. Se höpöttää jotain siitä, että on helpompaa synnyttää kun ei vedä ihan ruokaövereitä. No mulle maistuu toi vihreekin mössö ja pellava tekee aina hyvää. Onhan täs jo kieltämäti vähän tukalat paikat! Mamma kurkkii alvariinsa noita mun tissejä ja mä en nyt kyllä tykkää, että niihin kosketaan. Sunnuntai-iltana se vouhkas jostain vahatipoista, että olis niinku jo pienen pienet helmet ilmaantuneet, mutta taisivat olla vasta maitoa vähän. Jotain se sitten kuitenkin tarkemmasta valvomisesta höpötti. Mä en tiiä mistään tipoista, mutta on mulla vatsanahka ainakin niin venyny, että, tuntuu että ois köli kasvanu mahan alle. Mamma ihmettelee sitäkin toki.
Tänään kävi kaks ihan pientä harjailijaakin ja sain niiltä tosi monta porkkanaa. Aika rohkeita niin pieniks ihmisiks.Ja mähän rn sano no porkkanoille. Ihan mielellään sitä muutenkin rapsututtaa itteensä.
No, oli kuin oli, laskin just, että meillä on Pikku-Murun kanssa jo 340. päivä alkanu. Kyllähän sen vois tässä jo hiljalleen tavata ihan silmästä silmään! Vähän jännäksihän se vetää itselläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti