Huippua. Täytyy katsoa aivan ensi tilassa.
Kerron sitten oliko yhtä hyvä kuin mitä odotin!
Tänään tuli myös valvontakamera postissa (eka kerta pakettiautomaattia, vähänkö kätsy).
Ja vielä perjantai - ihana, tervetullut viikonloppu. Oripäivien väliinjääminen tosin harmittaa!
Hei! Löysin juuri blogisi ja onpas mukavaa törmätä muihinkin aikuisten ihmisten blogeihin, itse olen samaa ikäluokkaa. :) Meillä on myös pikkutalli omassa pihassa ja omia kasvatteja on siunaantunut jo 3 kpl. Nyt talli on täynnä eikä uusia varsoja ole vähään aikaan suunnitelmissa, joten on mukavaa jännätä muiden varsanodotustunnelmia näin blogien välityksellä.
VastaaPoistaTervetuloa :)
PoistaKävinkin liittymässä lukijaksesi. Niin ne näyttävät heppamäärät olevan kotitalleissa(kin) kovia kasvamaan. Meille tulee niin ikään ulkokarsinat, kun tuli vissiin tehtyä liian pieni talli?
Mites sun varsat, ihanko ovat ongelmitta maailmaan saapuneet? Täytyy sanoa, että tuon DVD:n katsominen ei hirveesti huojentanut mieltä. Epäilyttää, osaako oikeasti toimia tilanteessa?
Kyllä minäkin pelottelin itseni joka kerta henkihieveriin lukemalla juttuja varsan virheasennoista ym. Vaikka ne ovat harvinaisia, niin eipä se tieto lohduttaisi yhtään siinä vaiheessa jos omalle kohdalle sattuisi. Ja osaisiko sitä tosiaan toimia tai pystyisikö itse edes tekemään mitään.
PoistaMinun kaikkien kasvattieni kohdalla itse varsan putkahtaminen maailmaan on sujunut onneksi helposti ja nopeasti, mutta jälkeen päin on joka kerta ollut jotain ongelmaa. Ensimmäisellä kerralla emä oli aluksi kiukkuinen varsalle eikä päästänyt sitä imemään ilman ihmisten apua. Kahdella jälkimmäisellä kerralla emä on kyllä ollut suopea, mutta varsat ovat tarvinneet ensin tuttipullosta juottamista ja opastusta jotta ovat löytäneet tissille. Lisäksi emällä on ollut ongelmia jälkeisten irtoamisen kanssa, toisella kerralla niin paljon että piti kutsua päivystäjä paikalle. Mutta pieniä ongelmiahan nämä sinänsä ovat olleet ja kaikki on päättynyt onnellisesti. Pidän kovasti peukkuja että teilläkin kaikki sujuu hienosti!
Nimwn omaan! Jotenkin olen ajatellut tähän saakka vain itse syntymää, sitä kuinka varmistan itseni h-hetkellä paikalle, kuinka osaam toimia ja miten selviämme. Pikku hiljaa mieleen hiipivät nyt nuo entäs sitten kun siitä on selvitty peikkoset. Jälkeisasiaa on jo tullut pohdittua, mutta varsan ja emän yhteisen alun mahdolliset haasteet ovat olleet vielä ajatuksista pois. Tuttipullo on tosin hankintalistalla roikkunut. Kiitos kokemusten jakamisesta :)
VastaaPoista