Väliaikakuulumisten kirjoittaminen on jäänyt vähiin, mutta eilen kävimme jälleen Orimattilassa jossa saimme iloksemme kuulla, että Mira on edelleen tiineenä. :) Seuraavan kerran tulisi piipahtaa paikan päällä kahden kolmen viikon päästä (kyllä, nämä jatkuvat käynnit klinikalla ovat yksi loputtomista rahareiistä varsaprojektissa. Tosin varsinainen "kuluerä" tulee sitten muusta kuin astutuksesta ja sen sellaisesta, sillä varsan kasvattaminen pikku ratsuksi ottaa useamman vuoden).
Hevosella varhaisen tiineyden varsan luominen on yleistä, eikä siitä usein näy mitään merkkejä ulospäin. Siksi on tärkeää pitää säännöllisesti vahtia siitä, että asiat on hyvin. Sillä jos ei olisi ja toiveissa edelleen on pikku-muru, tulisi uusiin astutustoimiin ryhtyä pian, vielä kun astutuskautta riittää. Pidetään siis edelleen sormet ja varpaat ristissä että tiineys etenee hyvin.
Tässä välissä, 13.6. otatin Mirkulta kengät pois, ajatelleen, että saa nauttia laidunkaudesta naturel. Samantien alkoi kuitenkin etusten oireilu, hetken ajattelin, kun epäpuhtaus näkyi enemmän edessä vasemmalla, että olisi satuttanut itsensä laitumella, mutta kun kulku soratiellä laitumelle alkoi olla ihan töpöttelyä, ei ollut epäselvää, että kenkiä tarvitaan. Janne laittoi siis tiistaina eteen kengät.
Nyt kelpaa taas touhuilla myös jotain kunnon eteen. Lupaan laitella jotain kuviakin tässä lomalle jäädessäni. Mutta ensin vähän juhlintaa kasikymppisten merkeissä! Ja sitten jes, LOMA!
ps. lastaus eilisellä klinikkareissulla oli taas mielenkiintoinen. Tonto tuli seuraksi ja odotteli kiltisti traikussa kun Mira teki tenää lastaussillalle. Ennätyspitkä (tiedetään ei mikään pitkä verrattuna tosi ongelmaisiin) lastaus yli puoli tuntia ja liikkeelle. Perillä pyysin sitten Isabelia auttamaan jo valmiiksi ja laitettiin Tonto kyytiin, jonka jälkeen orientoiduttiin tekemiseen ja kappas, likka melkein juoksi kyytiin. Oltaisiinko ymmärretty että tätä nyt tapahtuu säännöllisesti eikä auta pullikoida/ei ole pelättävää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti