Pääsimme melkein heti tutkimukseen ja aina yhtä helpottavaa oli kuulla, että kaikki on hyvin. Olisi pitänyt ottaa valokuva ultrakuvasta. Ensi kerralla sitten :) Seuraava kerta on elokuun loppupuolella, silloin saammekin jo kolmen kuukauden rajapyykkitodistuksen, jonka kanssa voi vakuutusyhtiöltä hakea varsavakuutusta, joka korvaa ikävänpaikan tulleen varsotuksesta aiheutuvia kuluja ja täydentää siis tamman omaa vakuutusta. Ajattelin kyllä vakuutuksen ottaa vaikka omat kokemukset vakuutusyhtiöiden korvauskäytännöistä ovatkin kovin negatiiviset.
Kekkereiltä saimme Liikosilta lahjaksi tämän ihanan pikkuruisen nahkariimun, maltan tuskin odottaa sen käyttäjän saapumista luoksemme! Saapumisesta puheenollen, olen kovasti pähkinyt sitä, varsottaakko kotosalla vai viedäkö jonnekin varsomaan? Täytyy kai käydä muutamassa mahdollisessa paikassa vaikka tällä hetkellä tuntuisikin oikealta (vaikkakin vähän pelottavalta) ajatukselta, että varsa syntyisi Koivulassa. Keskustelin asiasta myös Hiidenheimon, eläinlääkärimme kanssa joka tuntui pitävän asiaa kovin selvänä ja luonnollisena. Tottahan se on, että hevonen ON hyvä synnyttäjä. Ainakin silloin kun ongelmia ei ole, mutta kun ongelmia on, ovat ne yleensä sitä luokkaa että lääkäriä tarvitaan paikalle. Se onkin asia joka jänskättää, entäs jos sitä lääkäriä ei saa paikalle? Voiko joku toimia "liipasimella" vai pitääkö luottaa siihen, että päivystysvuorossa oleva elli hoitaa? Mielessä on Pekkalan Annin sanat yhdellä meidän kursseistamme: "Päivystävän eläinlääkärin painajainen on kyllä se, kun varsovan tamman luota soitetaan apua". Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti